Viikon pulma: Voiko Spotifyn kautta soittaa musiikkia opetustilanteessa? Palvelun käyttöehdot sallivat vain epäkaupallisen yksityiskäytön, mutta laissa on oikeus esittää opetuksessa julkaistuja teoksia. Miten tilannetta on tulkittava?
Spotify olisi musiikinopetuksen runsauden sarvi. Sen sijaan, että opettaja raahaa ympäriinsä laatikollista CD-levyjä, hän voisi soittaa lähes mitä tahansa musiikkia Spotifyn kautta tarpeen mukaan. Musiikin tuntemuksen ja historian opetus edellyttää varsin laajaa kappalevalikoimaa, jonka joka musiikin opettaja on joutunut itse keräämään. Voisiko musiikit soittaa Spotifysta? Moni sanoo, että ei voi. Vaan mitä sanoo laki?
Spotifyn käyttöehdot sanovat 3. luvussaan, että käyttäjällä on oikeus epäkaupalliseen yksityiskäyttöön. Musiikkia on siis oikeus soittaa yksityistilaisuuksissa, jotka eivät ole kaupallisia. Kotona saa soittaa juhlissakin Spotifyta, mutta pääsymaksun pyytäminen olisi käyttöehtojen vastaista.
Jos katsotaan pelkkiä käyttöehtoja, voisi Spotifyta käyttää yksityistilaisuuksissa. Kuten Opettajan tekijänoikeusoppaan sivulla 78 analysoidaan, tietyt opetustilanteet ovat tekijänoikeudellisessa mielessä yksityistilaisuuksia, jolloin niissä on melko suuret vapaudet esittää teoksia.
Laissa on kuitenkin 21§, joka sanoo, että ”Teoksen, joka on julkaistu, saa esittää julkisesti jumalanpalveluksen ja opetuksen yhteydessä”. Lakipykälän jatko rajaa elokuvateokset ja näytelmäteokset oikeuden ulkopuolelle, mutta nyt puhutaankin musiikista. Laki hyvin selvästi antaa oikeuden esittää musiikkia opetuksessa. Tähän pykälään perustuukin se, että opettaja saa laittaa CD-levyltä musiikkia opetuksessa soimaan, tai edes soittaa kitaralla jonkun muun tekemän kappaleen.
Lain pykälä ja Spotifyn käyttöehtosopimus ovat siis keskenään ristiriidassa. Kumpi voittaa? Lain eri pykälät voivat olla dispositiivisia, jotka voidaan sopimuksin ohittaa, sekä ei-dispositiivisia eli velvoittavia, jotka ovat pakottavasti aina voimassa eikä niitä voi sopimuksella kiertää. Tekijänoikeuslain pykälistä osa on dispositiivisia, osa ei, ja osan tilanne on vähän epäselvä. Pykälä 21§ on kuitenkin varsin selvästi velvoittavaa lainsäädäntöä. Laki voittaa, käyttöehdot jäävät kakkoseksi.
Kunhan Spotifysta soittaa musiikkia, joka on levityksessä, eli siitä on CD-levyjä tms. kappaleita myynnissä, kyseessä on julkaistu teos, jonka esitysoikeus opetuksessa perustuu lakiin.
Edelleen on kuitenkin muistettava, että ostetuista CD-levyistä ripatut mp3-tiedostot ovat yksityiskopioita, eikä niitä voi tuoda julkiseen tilaisuuteen esitettäväksi. Musiikkia ei siis saa kopioida omin päin. Mutta jos voit ostaa kappaleen biisikaupasta, kuten iTunesista, ei kyseessä ole yksityiskopio, vaan luvalla ostamasi kopio kappaleesta, jonka esittäminen opetuksessa on oikeutettua saman lakipykälän perusteella. Spotifyssa on kyse samasta: kun pääset musiikkiin käsiksi joko maksamalla kuukausimaksua tai kuuntelemalla mainoksia, on sinulla myös oikeus esittää kappale opetuksessa. Ainoastaan omin päin tehdyt yksityiskopiot on pidettävä yksityisinä.
Jos joku ei vielä usko, niin otetaan rinnakkainen esimerkki elokuvien puolelta. Elokuvien esittäminen opetuksessa ei ole sallittua, mutta esitysluvan voi erikseen ostaa. Opettaja voi siis ostaa vaikkapa luvan esittää tietty elokuva yhden kerran tietylle opetusryhmälle. Kun hän on tämän luvan hankkinut, on hänen vielä hankittava käsiinsä kyseinen elokuva. Hän voi ostaa DVD:n kaupasta tai vuokrata sen videovuokraamosta. Kyseisen DVD:n alussa on tietenkin se vakiomuotoinen tekijänoikeuslitania, jossa todetaan, että DVD:tä saa käyttää vain kotona yksityiskäyttöön ja että esittäminen öljynporauslautoilla, vankiloissa, kouluissa ja monissa muissa laitoksissa on ehdottomasti ja ankarasti kiellettyä. Mutta kun opettaja on tekijänoikeusjärjestöltä hankkinut esitysluvan, saa hän tyynesti pistää leffan pyörimään. Tässäkin tapauksessa siis median mukana tuleva lisenssi eli käyttöehdot kieltävät toiminnan, jonka kuitenkin ”suurempi” sopimus, eli oikeudenhaltijalta saatu esityslupa, kumoaa.
Spotifyn tapauksessa esityslupa tulee automaattisesti kaikkiin opetustilanteisiin lain 21§ perusteella. Edelleenkään verkosta tai levyiltä itse kopioituja teoskappaleita ei saa esittää, koska ne ovat yksityiskopioita eikä niitä saa esittää julkisessa tilanteessa, mutta Spotifyn kautta saatava musiikki ei ole yksityiskopioita.
Spotify on varsin arvokas apu Otavan Opiston bändilinjalla, missä voidaan soittaa esim. samasta biisistä eri variaatioita sekä hakea genren mukaista musiikkia jne… Onneksi on laki turvana 🙂
Spotify on P2P ohjelma joiden käyttö on ainakin tässä kaupungissa kielletty koulujen verkoissa. Opettaja ei siis voi soittaa Spotifystä oppilaille musiikkia kuin korkeintaan omalta henkilökohtaiselta tietokoneeltaan jossa käyttää omaa nettiyhteyttä, kuten nettitikkua.
Hyvä tarkennus, Marko! Spotify tosiaan toimii siten, että sen välimuistissa oleva musiikkia voidaan lähettää lähiverkossa oleville muille Spotify-käyttäjille, jotka ovat samaa musiikkia kuuntelemassa. Tässä ei ole mitään lainvastaista sinänsä. P2P-verkot on monessa tilanteessa leimattu piraattien välineeksi, mutta P2P on lähinnä rajallisen verkkokapasiteetin tehokkaampi hyödyntämismuoto. Tietenkin tietyn organisaation sisäverkon ylläpitäjät voivat olla huolissaan siitä, kuinka paljon kaistaa tämä datan välitys kaistaa kuluttaa, etenkin jos P2P-ohjelma lähettää dataa sisäverkosta ulos.
Jos siis oppilaitoksen (tai kaupungin) koneissa on P2P-ohjelmien käyttö kategorisesti kielletty, ei Spotifyta saa siinä käyttää. Myös Skype on tällöin kielletty, sillä sekin hyödyntää P2P-tekniikkaa. Opettaja voi edelleen soittaa musiikkia omasta älykännykästään tai läppäristään. Tietysti voisi olla hyvä lähestyä tämän P2P-kiellon asettanutta tahoa ja kysyä, eikö tällainen täysin laillinen käyttö kuitenkin olisi sallittua, kun kyse ei ole villistä warettamisesta.
Onneksi täällä maalla on toisin 🙂
Entä miten äänikirjat? Niistä olisi välillä kiva kuunnella pätkiä kielten tunneilla.
Äänikirjat ovat julkaistuja teoksia, jos niitä on myynnissä (tai ilmaisjakelussa) kaupassa tai verkossa. Esittäminen opetuksessa on sallittua. Eli kunhan saat hankittua itsellesi laillisesti äänikirjan kappaleen, voit sen esittää opetuksessa. Yksityiskopiota et voi esittää, ellei opetuksesi ole luonteeltaan yksityistilaisuus.
Tuli vielä mieleen, että äänikirjojahan on sekä kaupallisia, että niitä, joista on mennyt tekijänoikeudet umpeen ja lukijana vapaaehtoinen (librivox.org).
Jos itse teoksesta on tekijänoikeus vanhentunut, niin sen saa vapaasti lukea ja julkaista äänikirjana. Äänikirjan tuottajalla on kuitenkin yksinoikeudet äänitallenteeseen, joten edes todella vanhan teoksen äänikirjaa ei välttämättä voi täysin vapaasti hyödyntää. Librivoxissa julkaistut äänikirjat on nimenomaan julkaistu public domainissa, eli niihin ei ole mitään tekijän- tai lähioikeuksia. Niitä siis voi hyödyntää, muunnella, kopioida, levittää netissä ja niin edespäin niin paljon kuin tarve on. Suojan piirissä olevia äänikirjoja voi opetuksessa esittää, mutta muuta niillä ei voi tehdä.
Olette kenties väärässä siinä, että Spotifyn ehdot olisivat ristiriidassa lain kanssa. Spotifyn ehdot koskevat Spotify-palvelun käyttöä, eivätkä ne siis kiellä julkaistun kappaleen esittämistä opetustilanteessa, ainoastaan palvelun käytön.
Hieman kuten valokuva julkisesta maalauksesta on yhä valokuvaajan ”omistama”, eikä kuvaa saa julkaista samoilla säännöillä kuin kuvan esittämää maalausta, vaikka kuvaan olisi rajattu ainoastaa ko. maalaus.
Sotkinko varmasti nyt tarpeeksi asioita? 🙂
Valokuvaajan yksinoikeudet on oma jännittävä lukunsa ja etenkin se, mikä on valokuva ja mikä ei. Jos skannaan dokumentin skannerilla, en saa siihen yksinoikeuksia, mutta jos kuvaan sen kännykälläni, saan yksinoikeudet kuvaan. Entä jos käytän kännykässäni CamScanner-nimistä ohjelmaa, jolla voin suoristaa kuvan ja tehdä siitä PDF:n? Vastaavasti jos kuvataan maalaus (eikä mitään muuta), on kyseessä teoskappale. Jos maalaus siis kuvataan kameralla, on kuvaajalla siihen yksinoikeus, mutta skannerin läpi laittamalla ei. Ero on käytännössä olematon, mutta lain tulkinnan kannalta täysin erilainen.
Siinä olet toki oikeassa, että Spotifyn ehdot eivät voi kieltää tietyn teoksen esittämistä, vaan ainoastaan palvelun kautta saadun teoskappaleen esittämistä. En ole varma, onko huomautuksellasi mitään käytännön merkitystä… 🙂 Spotifyn kautta saadut teoskappaleet (tai striimit) ovat laillisesti tehtyjä teoskappaleita julkaistuista teoksista, joten niitä voi esittää opetuksessa, koska laki niin sanoo.
”Spotifyn kautta saadut teoskappaleet (tai striimit) ovat laillisesti tehtyjä teoskappaleita julkaistuista teoksista, joten niitä voi esittää opetuksessa, koska laki niin sanoo.”
Jos ajatellaan, että Spotifyllä olisi ehdoillansa laillinen oikeus estää _palvelun_ käyttö opetustilanteessa, niin tarkoittaisiko se sitä, että lain mukaan striimi pitäisi ensin kaapata vaikka mp3:ksi ja esittää sitten niitä opetustilanteessa? Olisiko striimin kaappaus tällöin opetustilanne? Jos olisi, niin tällöinhän edellämainittu oletus antoi Spotifylle luvan kieltää palvelun käyttö tällaisessa tilanteessa. Jos ei olisi, niin saisiko silloin nauhoittaa Spotify-striimiä ”ei-opetustilanteessa”?
Laki on ”hauskaa” 🙂
En siis oikein ymmärtänyt, miten opetustilanteessa voisi esittää laillisesti tehtyjä teoskappaleita julkaistuista teoksista Spotifystä käyttämättä Spotify-palvelua…
Jotta Spotify voisi estää sisältönsä käytön opetuksessa, pitäisi tekijänoikeuslain pykälän 21, joka tämän erityisoikeuden antaa, olla dispositiivinen, eli sopimuksin ohitettavissa. Tähän mennessä on ymmärtääkseni katsottu, että kyseinen pykälä on ei-dispositiivinen, eli se on pakottavasti voimassa aina. Tällöin Spotifyn käyttöehdot eivät voi sitä oikeutta ohittaa.
Mielestäni oppilaitokset täytyy opettaa vain vapaita ohjelmistoja.
https://gnu.org/philosophy/government-free-software.html
Kannatan näissä tekijänoikeusasioissa(kin) mitä suurinta lainkuuliaisuutta, mutta mielestäni keskustelu siitä, mitä ja mistä lähteestä peräisin olevaa musiikkia saa oppituntitilanteessa soittaa, menee helposti saivartelun puolelle.
Oletetaan, että soitan oppitunnilla vaikkapa kappaletta X artistin Y levyltä Z – ja lisäksi kappaleen on säveltänyt henkilö Ö – oman iTunes- tai Spotify-kirjastoni kautta. Oppituntihan ei ole mikään kaupallinen tilaisuus (ellei opettajan palkkaa pidetä kaupallisena asiana), joten kukaan huoneessa/luokassa olevista ei hyödy tai menetä taloudellisesti mitään kappaleen soittamisesta, mutta levyn tehnyt artisti ja sen julkaissut levy-yhtiö voi hyötyä sille ilmaisesta mainonnasta.
Soitan jotain levyä = mainostan levyä, joten levy-yhtiön tulisi maksaa MINULLE siitä, että olen armeliaasti suostunut käyttämään heidän tuotostaan positiivisena – tai sitten negatiivisena – ja opettavaisena esimerkkinä ja näin toimien epäsuorasti vaikuttanut oppilaan tulevaan kassavirtakohdennuskäyttäytymiseen kaupallisilla musiikkimarkkinafoorumeilla.
Mutta turha siellä soittotunneilla on tuhlata aikaa musiikinkuunteluun – parempi lähettää vaikkapa Spotify-linkki sähköpostilla oppilaalle.
Muuten olen sitä mieltä, että julkisissa tiloissa esitettävän mekaanisen musiikin hinnoittelu tulisi nostaa baumgartnerilaisiin stratosfääreihin, jotta musiikin pakkosyöttö esim. ravintoloissa ja hammaslääkäreiden odotushuoneissa saataisiin loppumaan.
Perusteeton taustamusiikki tulisi kieltää lailla.
Todetaan, että Gramex, joka myöntää lupia äänitallenteiden käyttöön, on eri mieltä tässä asiassa. Ote kirjeestä, jota he tapaavat lähettää oppilaitoksiin:
Kirje koskee äänitemusiikin tallennus- ja käyttöoikeuslupia. Opisto tarvitsee luvan, jos siellä käytetään kopioitua musiikkia tai, jos opettajat ostavat tunneilla käytettävän musiikin yleisistä nettikaupoista (esim. iTunes) ja/tai soittavat musiikkia mp-3 soittimilta tai tietokoneilta. Yleisin äänitteiden käyttöympäristö on varmaankin musiikkiliikuntatunnit mutta käyttöympäristöllä ei ole merkitystä tallennusluvan hankkimisen kannalta eikä se vaikuta luvan hintaan. On hyvä tiedostaa, että julkiseen käyttöön ilman tallennuslupaa kopioitu musiikki on laiton piraattituote. Tallennuslupaa ei tarvita, jos opisto käyttää kaikilla tunneilla pelkästään alkuperäisiä cd-levyjä.
Gramex myy tallennus- ja käyttöoikeuslupaa, jolla saa reilun 100€:n vuosihintaan tehdä 200 biisin kopiot esitystarkoituksiin. Itse olisin vahvasti sitä mieltä, että opetukseen tuota lupaa ei tarvita biisikauppamusiikin esittämiseksi, sillä jo lain 21§ sallii sen. Mutta tuolla luvalla saisi tehdä 200 biisin kopiota vaikkapa CD:ltä mp3-muotoon, jolloin niitä voi vielä esittää julkisissa opetustilanteissa.
Tämän hetken tilanne on se, että musiikkia, myös tallennettua, saa käyttää koulun ja päiväkotien tilaisuuksissa, siis myös oppitunneilla. Sen EI tarvitse tulla suoraan originaalimediasta, vaan se voi olla miltä tahansa kunnan omistamalta tallenteelta poltettua tai tietokoneelle/tabletille tallennettua, kunhan tallennuksen tekijä on kunnan palveluksessa oleva henkilö, esimerkiksi opettaja. Tämä perustuu Teoston ”Musiikkilupa kunnille” -asiakirjaan, ja siellä kohta II F, ja sain tämän tiedon myöskin puhelimitse suoraan Teostolta. Sanoivat tosiaan vielä, että koskee tietysti myös tablet-laitteita.
Alkuperäinen kysymykseni sinne oli, että saako liikunnanopettaja tallentaa musiikkia esim. CD:ltä tai Spotifystä iPadille, säätää tempoja ja toistaa sitten iPadiltä luokalle tunnin aikana. Teoston virkailija selvitti asiaa, soitti takaisin ja sanoi, että saa. Ja kertoi sen perustuvan juuri tuohon yllämainittuun asiakirjaan.
Hienoa, eikö,totta! 🙂
Hienoa, kyllä! Täytyykin tästä kirjoittaa ihan erillinen blogahdus.
Hei, onko niin että oppilastehtävään joka esitetään opetustilanteessa ei voi käyttää asian esittämiseen normaalia teostotaakallista musiikkia muuten kuin esim cd:ltä, eli kappaleita ei voi miksata oppilastyön taustalle?
Jos musiikkia remiksataan, on kyseessä johdannaisteos, jonka tekemiseen ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin, että se tehdään yksityiskäyttöön. Lopulta homma palaa siis siihen, onko opetuksessa tapahtuva teosten käyttö julkista vai ei. Perusteluja löytyy molempiin, katso vaikka http://www.opettajantekijanoikeus.fi/kopiokissa/osa3/
Hei!
Osaatko vastata, saako elokuvia näyttää koulussa Netflixistä? Vähän veikkaisin, että ei tietenkään, mutta pakko kysyä. 🙂
Päättely menee Spotifyn kanssa analogisesti, eli vaikka palvelu ei suoraan anna käyttöoikeutta opetuksessa, laissa oleva opetuksen esitysoikeus sen antaisi. Paitsi että kyseinen esitysoikeus rajaa luvasta pois elokuvateokset. Opetuksessa ei siis saa esittää elokuvia, joten Netflixin käyttö ei onnistu. Toisaalta jos opettaja tai koulu hankkii kyseisen (tai yleisemmän) elokuvien esitysluvan maksamalla siitä, voisi elokuvat varmaankin esittää Netflixistä aivan yhtä hyvin kuin DVD:ltäkin.