Verkon mediapalveluita käyttäneet ovat varmaankin törmänneet fair use -termiin. Sen perusteella saa tehdä muiden teoksilla kaikenlaista kivaa. Mutta mikä kaikki on reilua (fair)? Ja saako Suomessa toimia näin?
Fair Use, joka joskus suomennetaan ”vilpittömäksi käytöksi”, on voimassa vain USAssa ja Israelissa. Hieman vastaava fair dealing -käytäntö on voimassa Kansainyhteisössä, mutta Suomessa ja yleensä Euroopassa tällaista ei ole.
Fair Use (17 USC §107) on siinä mielessä kuitenkin tärkeä tuntea, että lähes kaikki verkkopalvelut toimivat USAssa ja siten niissä voidaan toimia Fair Use -pykälän mukaisesti. Se antaa luvan käyttää toisten teoksia tiettyihin ”reiluihin” käyttötarkoituksiin, kuten kritiikkiin, kommentointiin, uutisointiin, opettamiseen, opiskeluun ja tutkimukseen.
Kotimaisiin tekijänoikeuskiemuroihin hieman perehtyneet varmasti huomaavat, että onhan meidänkin laissamme vastaavia lupia, kuten oikeus ottaa sitaatteja tai tehdä parodiaa, puhumattakaan monista opetukseen liittyvistä luvista. Ero on siinä, että USAssa on (melkein) vain tämä yksi pykälä, joka yleisesti kattaa kaiken, kun taas Suomessa jokainen tilanne on omalla lakipykälällään käsitelty.
Tästä seuraa parikin merkittävää eroavaisuutta. Yksi on se, että USAssa on paljon enemmän oikeustapauksia, koska yksi yleinen lakipykälä ei voi olla kovin yksityiskohtainen ja riitatapauksissa on haettava oikeudesta tulkintaa. Toisaalta USAssa voidaan myös tekniikan ja mediakulttuurin kehittyessä joustavammin muuttaa toimintatapoja, koska käytön ollessa ”reilua” se on sallittua. Meillä Suomessa tarkemmat lakipykälät taas vanhenevat käsiin eivätkä uudet toimintamuodot ole mahdollisia ilman lakimuutoksia tai muita sopimusjärjestelyjä.
No mikä sitten on reilua?
Reilun käytön periaatteet on kirjattu lakiin, mutta ne ovat erittäin tulkinnanvaraisia. Käytön reiluutta arvioidaan seuraavien kriteerien pohjalta:
- Tarkoitus ja käyttötapa: Yleensä käyttötarkoitus, jossa teosta on muunneltava, katsotaan reilummaksi (esimerkiksi parodia, kritiikki tai kuvasta kuvakkeen tekeminen) kuin tarkoitus, jossa teosta voidaan käyttää sellaisenaan. Käyttötavoista epäkaupallinen on reilumpaa kuin kaupallinen tai voittoa tavoitteleva.
- Teoksen luonne: Teoksen on oltava julkaistu, koska ensijulkaisu on tekijän yksinoikeus. Tietopohjaista tai faktuaalista teosta saa käyttää laajemmin kuin fiktiivistä tai draamallista (eli uutislähetyksestä voi ottaa katkelmia laajemmin kuin elokuvasta).
- Käytetyn osan määrä ja merkittävyys: Mitä suurempi osa teoksesta on käytetty ja mitä merkittävämpi osa kokonaisuudesta tämä on, sitä vähemmän reilua käyttö on.
- Käytön vaikutus markkinoille: Tärkein viimeiseksi. Jos teoksen käyttö vaikuttaa sen omistajan kaupallisiin intresseihin, pidetään käyttöä epäreiluna.
Näitä kriteereitä ei tarkastella kutakin erikseen, vaan kaikkia yhdessä, heuristisesti. Teoriassa jokin käyttö voitaisiin katsoa siis reiluksi, vaikka se ei jotain kriteeriä täyttäisi lainkaan. Myös kriteerien välinen painotus vaihtelee tapauskohtaisesti.
Tässä muutamia esimerkkejä reilusta käytöstä:
- Valokopiokoneen käyttö kirjastossa
- Opetuskäyttö yleensä (jossa epäkaupallisella opetuksella on suuremmat oikeudet)
- TV-ohjelmien tallennus digiboksilla
- Pienten kuvakkeiden käyttö hakukoneissa tai Facebookissa (vertaa esim. Pinterest-palvelun tekijänoikeusongelmiin)
- Parodia
USAlainen opettaja voi siis oman harkintansa mukaan koetella sallitun rajoja. Esimerkiksi sarjakuvan kopioiminen osaksi oppimateriaalia voi olla sallittua, jos sarjakuva on täysin osuva ja selvästi parantaa opetusta, vaikkapa lisäämällä oppijoiden motivaatiota. Tällainen ei ole mahdollista Suomessa kuin valokopio- tai digiluvan perusteella. Samoin USAlainen opettaja voi ottaa netistä valokuvan ja käyttää sitä, jos sa todella on tarpeen ja edistää opetusta.
Suomalainen opettaja ei voi tietenkään toimia fair use -periaatteen antamien vapauksien perusteella, vaan on liikuttava suomalaisen tekijänoikeuslain ja tehtyjen sopimusten antamissa puitteissa. Mutta jos jotain opettajan tai oppijoiden tekemää aikoo lähettää USAlaiseen mediapalveluun (esim. YouTubeen), on varmistettava, että tehty sisältö on myös USAn lainsäädännön mukainen, eli käytännössä fair use -kriteerit täyttävä. Muuten sisältö voidaan poistaa palvelusta, mahdollisin jatkotoimenpitein, vaikka sisältö olisi Suomen lakien mukaan ok.
Jos siis aiot julkaista aineistoa USAlaisessa palvelussa ja aineistossasi on hyödynnetty toisten teoksia (tekstiä, kuvia, ääntä, videota, mitä vain), kysy itseltäsi seuraavat kysymykset:
- Kilpailetko markkinoilla alkuperäisen teoksen kanssa? Jos kilpailet, älä julkaise.
- Mihin käytät? Jos aiot ansaita rahaa tuotoksellasi, julkaise vasta perusteellisen harkinnan jälkeen.
- Onko alkuperäinen teos aiemmin julkaistu? Jos ei, älä julkaise.
- Kuinka merkittävä käyttämäsi osa on? Jos käytät teoksen kokonaan tai otat siitä pienen, mutta keskeisen osan, harkitse julkaisemista.
Kansainväliset tekijänoikeudet ovat hankala suma. Koska Fair Use ei päde kuin USAssa, tulee sen käytöstä ongelmia muilla markkinoilla. Esimerkiksi Fair Use -oikeutta hyödyntävät videot voidaan kieltää muissa maissa, jos ne eivät ole niiden lakien mukaisia. Saksassa onkin näin tehty, mikä tietysti yllättää USAlaiset sisällöntuottajat.
Tämä tiivistelmä perustuu osin Joseph Leonen pitämään tekijänoikeusluentoon, jonka voit itsekin katsoa.
