Mitä hyötyä oppimateriaalin avoimesta julkaisemisesta on yleisölle ja opettajille? Katsotaan yli 5000 henkilön vastauksista, mitä hyötyä he saavat maailman johtavan avoimen oppimateriaalivarannon käytöstä.
MIT OCW sisältää MIT-yliopiston kaikkien kurssien oppimateriaalit CC BY-SA -lisenssillä julkaistuna. Steve Carson raportoi viime vuoden lopussa kyselytutkimuksen tuloksista, mitä hyötyä OCW:n käyttäjät siitä saivat. Kyselyyn osallistui yli 5000 vastaajaa, joista 9% oli opettajia. Steven blogikirjoituksessa on tarkemmat numerot taulukoissa, tässä tiivistän olennaisen.
Opettajien käyttötavoista on toki kiinnostavaa huomata, että suurin osa käyttötavoista ei edes edellytä materiaalin olevan avoimesti lisensoitua – pelkkä verkossa julkisesti näkyvä materiaali riittää. Lähinnä kolmas rivi, ”materiaalin yhdistäminen omaan materiaaliin” voi edellyttää avointa lisensointia. Katsotaanpa sitä tarkemmin:
OCW-materiaalia käytetään eniten olemassaolevien kurssien parantamiseen, mutta myös ideoiden hakemiseen sekä uusien kurssien rakentamiseen. Ilman avointa lisenssiä OCW-materiaalia voisi ainoastaan linkittää muuhun aineistoon, eikä sitä voisi kopioida koulun omalle verkkopalvelimelle tahi jakaa kopioina opiskelijoille – puhumattakaan siitä, että aineistoa sovitettaisiin paremmin kurssiin sopivaksi. Esimerkiksi aineiston kääntäminen toiselle kielelle tai eri oppiasteelle sopivaksi ovat muunnelmia, joita ei saa ilman lupaa tehdä. CC-lisenssi antaa tämän luvan.
David Wiley pohtii omassa blogissaan, mitä iloa avoimesta lisensoinnista lopulta on. Hänen mielestään valtaosa opettajien kokemasta hyödystä saavutettaisiin pelkällä verkkojulkaisulla, eikä avoin lisenssi tuo kovinkaan paljon lisäarvoa.
Osa taulukossa olevista hyödyistä voitaisiin saavuttaa julkisen aineiston avulla, linkittämällä siihen verkkoaineistosta ja esittämällä sitä videotykillä. Mutta valtaosa opettajien kokemista hyödyistä edellyttää materiaalin kopioimista ja muokkaamista, vähintään sen osien yhdistämistä laajempaan kokonaisuuteen. Mikään tästä ei olisi mahdollista ilman avointa lisenssiä.
asfafs
Tieteeseen on kuulunut avoimuuden periaate vuosisadasta toiseen. Miksi se nyt uhkaa unohtua? Kaiken tiedon pitäisi olla koko ihmiskunnan yhteisomaisuutta! Kaikki tieto luodaan jo olemassa olevaa tietoa hyödyntämällä. Miten se yht’äkkiä muuttuu jonkun ihmisen yksityisomaisuudeksi, kun hän remixaa olemassa olevaa tietoa ja lisää siihen vähän lisää omaansa? Tekijänoikeuksien historiallinen kehitys on surullista ja absurdia luettavaa. Viimeisimmässä MikroBitti lehdessä 2/2011 Pekka Rousu sivulla 77 ihmettelee tekijänoikeusjärjestöjen lobbaamia hyvitysmaksuja varsin hyvin perustein kolmunissaan ”Hyvitystä kerrakseen”.