Plagiarismi (s. 71) tarkoittaa toisen ajatusten tai ideoiden esittämistä omina. Se ei ole suoraan laissa kiellettyä, mutta kirjallisessa ja akateemisessa käytännössä kuitenkin tuomittua. Opiskelijoiden tahaton tai tahallinen plagiarismi on ongelma opetuksessa, mutta verkon maksuttomilla työkaluilla saa tilanteeseen helpotusta.
Tekstin kopiointi verkosta osaksi omaa työtä on suorastaan naurettavan helppoa, joten oppilaat tuppaavat tekemään sitä – tietämättä välttämättä, että niin ei saisi tehdä. Onneksi tätä samaa verkossa olevaa sisältöä voi opettaja käyttää myös kopioidun tekstin tarkistamiseen.
Perustekniikka on ottaa oppilaan tekemästä tekstistä satunnaisesti lauseita ja laittaa ne vaikkapa Google-hakuun (lainausmerkeissä, jotta haku koskee koko lausetta eikä yksittäisiä sanoja). Jos lause löytyy, kannattaa tarkistaa, löytyykö lähteestä lisääkin tekstiä, joka on sellaisenaan opiskelijan työssä.
Jos tämä tekniikka tuntuu työläältä, on verkossa maksuttomia työkaluja, jotka tekevät näitä hakuja puolestasi. Tässä muutama:
- Plagiarisma.net voi tarkistaa tekstinpätkän tai dokumentin maksutta. Kirjautumalla saa hieman lisätoimintoja ja rahalla vielä lisää, mutta maksutonkin palvelu riittää, jos päivässä on korkeintaan viisi tarkistettavaa tekstiä.
- Marylandin yliopiston Plagiarism Checker tarkistaa joko tekstinpätkän tai Word-dokumentin. Premium-versiossa on perusversiota enemmän toimintoja.
- Darren Homin tekemä saman niminen Plagiarism Checker tekee hakuja tekstinpätkästä. Palvelu on vähän jo vanhentunut, mutta toimii.
Nämä maksuttomat palvelut eivät tallenna lähettämääsi tekstiä pysyvästi tietokantoihinsa vaan vertaavat tekstiä verkossa julkisesti olevaan tekstiin. Moni maksullinen plagiarismitarkistin sen sijaan lisää tarkistetut dokumentit omaan tietokantaansa, jotta tulevia tekstejä voidaan verrata aiemmin lähetettyihin. Tämä on tärkeä ero: maksulliset palvelut ovat tehokkaampia, koska ne eivät ole vain julkisesti verkossa olevan tekstin varassa, mutta toisaalta – tarkkaan ottaen – opettajalle ei ole oikeutta syöttää oppilaan tekemää teosta tällaisen palvelun tietokantaan, ellei lupaa ole pyydetty.
Ja loppuun vielä pedagoginen vinkki. Plagiarismin tarkistuspalveluita ei tarvitse käyttää vain huijauksen paljastamiseen. Oppilaita voi vihjata käyttämään näitä palveluita oman tekstinsä tarkistamiseen, jolloin he itse näkevät, mitkä osat on tullut copy-pastella otettua vähän liian suurpiirteisesti, ja oppivat, mikä on sallittua ja mikä ei. Samalla säästyy opettajalta harmaita hiuksia ja vaivannäköä.
Ei ole oleellista koska wiki on tapa ajatella, että voi hakea tietoa verkosta. On outo tapa pohtia tiedon merkitystä jos menemme takaisin keskiaikaan ja skolastiikkaan missä tieto on jotain joka jää aivokoppaan kuten kamelin kyttyrä. Huono tapa oppia eikä vastaa tämän päivän ymmärrystä lainkaan. Jospa opettajatkin osaisivat ajatella kuten konstruktivismi sen toivoi eikä jatkaa vanhaa mantraa mittaamisesta koska se ei rimmaa. Minä en pidä näistä sanktiovälineistä koska oppilas, joka hakee verkosta hakee itselleen tukea sille ajattelulle minkä hän on valinnut nostaa esiin. Se – eli ajatus itsessään – pitäisi olla se mitä arvioidaan eikä se, että jostain on saatu vastaava. Nykyään on vielä niin, että lähes kaikesta on jo jotain kirjoitettu: plagiaatteja ne kaikki. Eikä pidä junnata kieleen myöskään koska kieli on muuttuvainen ja pitää olla kommunikaatioväline eikä kauneuskilpailun työkalu.
Opettajien taito on todella vanhalla pohjalla edelleen suhteessa siihen mitä muuten kirjoitetaan opetussuunnitelmiin. Ottakoon siis pois sellaista kuin kriittinen ajattelu tai itseajattelu jos eivät ymmärrä miten hypoteesit syntyvät ja muokkaantuvat. Estävät oppimista tuolla.
Samalla voidaan toki tarkistaa mutta ei ohjata sen avulla eikä missään nimessä rangaista. On väärät keinot jos haluaa uutta tai luovaa. Rangaistus toimii suoraan suhteessa rigiditeettiin ja rigidiin tapaan ymmärtää pedagogiikkaa vaikka välineet ovat uudet. Siitä tulee vain vallan uusi väline.
Hei Tarmo.
Kontrollityökaluissa ei näy mitkä asiat ovat tulleet ensin ja mitkä asiat ovat tulleet perässä. Vallan välineenä sitä voi siis käyttää moneen suuntaan ja estää niitä yksilöitä, joilla on väärät geenit tai väärät älykkyyden merkityspiirit, mikäli nämä sotivat vallitsevan vallan mieltä vastaan. Ei olisi ensimmäinen kerta kun ”vaaraa” poistetaan hävyttömästi silmää räpäyttämättä. Koska ’vallan välineenä’ sitä ei osata epäillä; onhan meillä korkea auktoriteettisairaus edelleen ja sitäpaitsi erittäin epäselvä kuva siitä, mikä on konstruktivismi todellisuudessa.
Se ei ole ringissä istumista joka on sama kuin Kaizen eli japanilainen metodi missä sitoutetaan ihmisiä. Sitouttaminen ja tiedon rakentaminen ovat kaksi eri asiaa. Näistä ei kirjoiteta oikein ja syynä on luultavasti tuo rigidi vanha valta, joka on lähtenyt satsaamaan työkaluihin, joilla itse ylläpitävät omaa valtaansa ja käyttävät hyvää ajatusta päinvastaiseen suuntaan. Tässä se olisi se, että kausaalisuhdetta osoitetaan toiseksi eli juuri päinvastaiseksi niin, että nuoren oppilaan kirjoitusta sanotaan tulleen jälkeenpäin kun se on oikeasti tullut ensin.
Siksi en kannata myöskään ylioppilaskirjoituksiin mitään tietokonetta, joka olisi verkossa tai muuten kytköksissä tietokantoihin, joita voidaan helposti lukea ja päivittää diskurssien osalta. Toistaiseksi on vain jäävuoren huippu näköpiirissä ja jos nyt ollaan lepsuja tämän suhteen siitä on erittäin vaikea kiemurrella pois. Seurauksena on se, että luovuus jää ikuisesti alihankintatyöksi eli teknisten parannusten luovuudeksi mistä myös von Wright oli huolissaan. Ei paljon olla tehty senkään estämiseksi tai ymmärryksen laajentamiseksi.
Kiltteys on typeryyttä tässä mielessä. Heti kun näitä ns. työkaluja keksitään pitää vainoharhaisesti ja bipolaarisesti pohtia mitä se tarkoittaa vanhan vallan käsissä. Siinä tapauksessa myös lainvalmistelu menee oikeammin. Anteeksi pessimismini mutta tiedon suunta on liian vaikeaa tavalliselle pedagogille ilmeisesti. Silti sillä on suunta kuten Brentano sen hyvin oivalsi. Näistäkään ei enää ole netissä eikä ehkä kirjoissakaan. Olisi ollut liian tulenarkaa.
Jokin suurempi käännös olisi voinut tapahtua mutta se varmasti estettiin aikoinaan.
Jokainen pyrkimys antaa vielä oppimiskokemuksia vanhalle, sadistiselle vallalle ja siksi pitää onnistua kun aikoo näihin puuttua. Muuten kannattaa vain liukua massan mukaan ja pyörittää tekniikkaa kybergi-yhteiskunnaksi asti. Sitä en toivoisi.
Chris Kylander
pessimistioptimisti ja oikeasti konstruktivisti