Raamattu on kirjoitettu ennen tekijänoikeuslakeja, mutta viimeaikaiset käännökset ovat kääntäjiensä yksinoikeuksien piirissä. Kun tekijänoikeuslakia uudistettiin vuonna 2006, meinasi raamatuntekstin käytöstä saarnassa tulla tekijänoikeusrikkomus.
Gutenbergin painama raamattu ei ole koskaan ollut tekijänoikeuden suojaama, mutta modernit käännökset ovat. Kuva: Raul654 @ Wikimedia Commons
Otetaan pohjaksi Pekka Gronowin artikkeli vuodelta 2006, juuri lain uudistuksen ajalta (kiitos linkkivinkistä, Elias Aarnio). Gronow toimi ylen äänitearkistossa mm. tekijänoikeusasioista. Artikkeli on hyvää luettavaa ja antaa mukavalla tavalla vilauksen lainuudistuksen aikana velloneista taloudellisista ja poliittisista taustavoimista. Tässä väännössä saatiin vastakkain runoilijoiden, säveltäjien ja levyttäjien oikeudet sekä perustuslaista uskonnonvapaus.
Lopputulemahan oli lopulta se, että sama pykälä, joka antaa opetuksessa oikeuden esittää julkaistuja teoksia, antaa saman oikeuden myös jumalanpalveluksiin:
21 § ”Teoksen, joka on julkaistu, saa esittää julkisesti jumalanpalveluksen ja opetuksen yhteydessä.”
Pykälän sanamuoto on ihastuttavan helppo ja siten myös epäselvä. Mikä kaikki on opetusta? Jotkut ovat sitä mieltä, että ”opetus” tässä tarkoittaa vain tutkintoon perustuvaan opetusohjelmaan kuuluvaa opetusta, toisten mielestä mikä tahansa koulutustilaisuus on opetusta. Me kannatamme kirjassamme varsin laajaa tulkintaa.
Samoin ”jumalanpalvelus” voidaan tulkita kovin eri tavoin. Onko kyseessä ainoastaan kirkon alttarilla pidetty messu? Entäpä puistossa pidetyt häät? Tai rippileirillä iltaisin pidettävä hartaushetki? Kirkkokahvit? Missä mennään lain väärälle puolelle ja raamatun tekstin otteen lausuminen menee tekijänoikeusrikkomukseksi? Yksityistilaisuuksissahan esittäminen on aina sallittua, mutta julkisissa vaaditaan lupa tai peruste.
Tuossa linkissä on kohtuullisen hyvin määritelty jumalanpalvelus: http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Jumalanpalvelus
Käytännössä siis mikä tahansa seurakunnallinen tilaisuus on jumalanpalvelus, siis myös kirkkokahvit, jos siinä mukana on hartaushetki.
Kiitos linkkivinkistä! Johtopäätöksesi voi jopa olla oikein, jos lainsäätäjät ovat jumalanpalveluksen ymmärtäneet samalla tavalla. Tästähän ei ole takeita, sillä tekijänoikeuslaissa on muitakin sanoja, jotka lain tulkinnoissa on ymmärretty hyvin eri tavalla kuin sanan normaali käyttö antaisi olettaa. Esimerkiksi ”elokuva” on tällainen varsin problemaattinen sana (katso kirjan sivulta 82 tarkemmin).