Linda Saukko-Rauta julkaisee netissä sarjakuvaa ruotsinopettajan elämästä. Hän päätti julkaista sarjakuvansa avoimella lisenssillä. Tässä haastattelussa kysyn: miksi?
Linda on julkaissut sarjakuvaansa kesästä 2009 alkaen. Ensimmäisessä stripissä opettaja tarkistaa lomallaan työsähköpostit, mikä on tietenkin aika huono idea. Mistä syntyi kimmoke piirtämiseen ja blogissa julkaisemiseen?
”Sarjispiirtely lähti liikkeelle puhtaasti harrastuksena. Laittelin aluksi pieniä piirroksiani jakoon Facebookin kautta, mutta sain enenevässä määrin kaveripyyntöjä puolituttujen tutuilta vain piirrosten takia, joten ryhdyin harkitsemaan blogin perustamista. Lisäksi Facebookin epäselvät tekijänoikeussäännöt huolettivat. Perustin siis blogin. Seuraajia tuli lisää ja kuvat levisivät somessa. Sitten minulta pyydettiinkin kuvituspalveluita, joten päädyin perustamaan oman toiminimen. Tmi Redanredan tekee sarjishenkisiä kuvitustöitä nyt myös siis ihan rahaakin vastaan.”
Nyt, yli 200 sarjakuvastrippiä myöhemmin, Linda päätti liittää avoimen lisenssin blogiinsa. Tämä tarkoittaa, että kaikkia hänen siellä julkaisemiaan sarjakuvia saa vapaasti kopioida, esittää, liittää diaesityksiin, lisätä verkkoaineistoihin tai oppimisalustalle kuvitukseksi ja sitä rataa. Ilman avointa lisenssiä netissä julkaistuja teoksia voisi siis lähinnä opetuksessa esittää videotykillä ja kopioida yksityiskäyttöön, muttei juuri muuten hyödyntää. Syy avoimeen julkaisuun löytyy osittain Lindan opettajataustasta:
”Omat kokemukset opettajana: kun tekee itse materiaalia, on aina iloinen yllätys, jos joku on laittanut valmiita juttuja avoimesti jakoon. Ajattelin, että kuvistani saattaisi olla jollekin esim. opetuskäytössä hyötyä ja iloa, joten miksi panttaisin kuvia itselläni? Harmittomat huomioni elämästä eivät mielestäni ole myöskään niin ”suurta” taidetta, että niitä pitäisi laittaa tarjolle ainoastaan gallerian jähmeille seinille. Olkoot somessa ihmisten hyödynnettävissä! Tämä on tämmöinen yhden naisen tempaus tekijänoikeustietoisuuden lisäämiseksi. Oletan nimittäin, että kuviani on käytetty ilman lupaani jo aiemminkin, joten nyt voi käyttää ihan luvan kanssa.”
Viimeinen lause on hyvin oivaltava: Moni opettajakin on sortunut kopioimaan netistä hyödyllisen näköistä aineistoa, jota on sitten käytettävä salaillen, tekijän nimeä mainitsematta. Nyt, avoimen lisenssin myötä, näiden teosten kopiointi on sallittua, kunhan se tekijän nimi tulee mainituksi.
Linda valitsi lisenssiksi CC BY-NC-ND -lisenssin, joka sallii teosten hyödyntämisen, kunhan niitä ei muunnella tai käytetä kaupallisesti ja hänen nimensä mainitaan. Miksi juuri tämä lisenssi?
”Pohdin eri vaihtoehtoja ja tekijänoikeuskoulutuksessa tuli puhetta taiteellisten töiden yleisimmistä lisensseistä. Siksi tuo lisenssi. ND siksi, jotta kukaan ei menisi esim. vaihtamaan sarjisteni tekstejä tai fontteja. Comic sans -ylläri ei ilahduttaisi. NC siksi, että haluan kuitenkin pitää kaupalliset ohjat omissa käsissäni.”
Valittu lisenssi estää siis teosten muuntelun, mikä on taideteosten tapauksessa varsin luontevaa, sillä sarjakuvasta tehdyt muunnelmat eivät välttämättä lämmitä taiteilijan mieltä. Mitä vaikutuksia tällä avoimella lisenssillä Lindan toimintaan sitten tulee olemaan?
”Vaikea sanoa. En ole niin etabloitunut sarjistaiteilija, jotta tämmöinen teko bittivirtaa jytkäyttäisi (vrt. Marvel-piirtäjä Greg Pak). Ehkä kuvani saavat vähän enemmän katselijoita. Ehkä joku joskus jossakin ilahtuu, kun löytää omaan esitykseensä juuri sopivan sarjiksen. Vem vet?”
Avoin julkaiseminen onkin usein askel tuntemattomaan. Yksityisihmiset ovat voineet verkossa olevista teoksista nauttia jo ilmankin lisensointia, mutta avoin lisenssi mahdollistaa sarjakuvien ilmaantumisen opinnäytetöihin, koulujen verkkosivuille, ruotsinopettajien oppimaterialiin ja muihin odottamattomiin paikkoihin. Kukapa tietää?
Tässä vaiheessa voinee todeta, että ympyrä on sulkeutunut. Linda aloitti sarjakuviensa julkaisun Facebookissa kavereilleen, siirtyi julkiseen blogiin, ja nyt sarjakuvat ovat taas Facebookissa, jossa niistä voi tykätä.
”Sarjisten jakaminen sosiaalisessa mediassa on ollut minulle itselleni posiitivinen kokemus: olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut uuden sivutyön, josta olen päässyt hiukan jopa hyötymään rahallisesti. Vastavuoroisesti tietenkin työminään liittyvään piirtelyyn ja henkilökohtaisen asioiden ruotimiseen sarjakuvien avulla liittyy omia pohdintoja. Tajuaako yleisö esim. että kuvat ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, jotka ovat joskus vahvastikin värittyneitä tai alitajunnan muokkaamia?”
