Viikon pulma: Voinko käyttää kollegan tekemää diaesitystä omassa opetuksessani?
Diaesitykset on erikseen rajattu opetustoiminnan tulostus- ja valokopiointioikeuden ulkopuolelle (ks. Opettajan erityisoikeudet, sivu 79), joten et voi opetuksessasi jakaa toisen tekemää diaesitystä valokopioina. Jos kollegasi on julkaissut oman esityksensä kuitenkin
verkossa (esimerkiksi Slideshare-palvelussa), voit esittää sen tästä palvelusta oman luentosi aikana (ks. Opettajan erityisoikeudet, sivu 79).
Helpointa tietysti on kysyä lupa kollegaltasi. Joka tapauksessa sinun on näytettävä teos alkuperäisessä muodossaan ja tuoden selvästi esiin teoksen tekijän nimi (ks. Moraaliset oikeudet, sivu 27).
Edellä annetut ohjeet olettavat, että diaesitys ylittää teoskynnyksen (ks. sivu 31). Jos diaesitys on tavanomainen ja joku muu alan opettaja voisi tuottaa olennaisesti saman esityksen samalla tehtävänannolla, se ei luultavasti ylitä teoskynnystä, jolloin sitä voi tekijänoikeuslain kannalta kopioida vapaasti. Toisaalta hyvä kirjallinen ja tieteellinen käytäntö edellyttää lähteen mainintaa (ks. Plagiointi, sivu 71).
Mitäs mieltä oot: onko tekijänoikeuslaki hyvä nykyisellään vai pitäisikö esim. vapauttaa aineistoja vapaammin käytettäväksi?
Täsmennäpäs, Kim, vähän kysymystäsi vaikkapa esimerkkien valossa. Miten haluaisit lakia muutettavan?
Aika laaja kysymys, Kim. Mutta lyhyesti voin sanoa, että laki kyllä vaatii korjauksia, koska aika on ajanut monessa kohdin sen ohi. ”Aineistojen vapauttaminen” voi tarkoittaa melkein mitä tahansa, mutta luultavasti kyse ei ole tekijänoikeuslain korjaamisesta, vaan julkishallinnon toimintatapojen muutoksesta.
Ainakin ”hylättyjen” materiaalien (esimerkiksi kirja, josta ei ole otettu uusintapainosta pitkään aikaan [ja jonka tekijä on kuollut]) käyttöä voisi vapauttaa. Minulla on tällainen ongelma:
http://linja-aho.blogspot.com/2011/03/kirjan-pelastaminen-tapaus.html
Kiitos avuliaiden viranomaisten, sain suomentajan perikunnan tavoitettua ja heidän kanssa asiat on kunnossa. Mutta ruotsalainen alkuperäiskirjailija on kuollut vuonna 1991, ja ruotsin verohallinnolla on sähköinen henkilötietoarkisto vasta vuodesta 1992 alkaen.
Mielestäni tekijänoikeusjärjestelmä voisi olla enemmän patenttijärjestelmän kaltainen. Esimerkiksi niin, että teoksen suoja-aika olisi automaattisesti (vaikka) 5 vuotta, minkä jälkeen sitä saisi jatkettua aina muutamaksi vuodeksi kerrallaan maksamalla rekisteröintimaksun. Tämä turvaisi sekä tekijöiden oikeudet että helpottaisi aineiston käyttöä ja kehittämistä sitten, kun tekijä ei enää tarvitse aineistoa.
(Ja kyllä, tiedän että näistä ei päätetä kansallisesti vaan kansainvälisesti.)
Kieltämättä ”hylättyjen” teosten oikeuskysymys on tosi ikävä. Toisaalta, tekijänoikeushan turvaa muitakin kuin kaupallisia oikeuksia enkä näe tarpeellisena että ne kaikki lakkaisivat jonkin suoja-ajan kuluttua. Ts. esim. tekijäkunnian antaminen tekijälle voisi olla ihan paikallaan silloinkin jos kaupallinen suoja on jo lakannut.
Nykyisellään tekijänoikeus on kuitenkin ilmainen. Minusta olisi tosi ikävää, jos jonkin perus-suoja-ajan jälkeen tekijänoikeuden omistaja joutuisi harkitsemaan, onko oikeus hänelle niin arvokas että hän on siitä valmis maksamaan. Useinhan tekijänoikeus on kuitenkin tekijälleen arvokas muista kuin kaupallisista syistä johtuen, eikä sitä aina voi edes mitata rahassa. Ja sitä paitsi monen taitelijan, kirjailijan ym. tekijänoikeustulonlähde koostuu niin monista pienistä virroista, että vaikka yksittäisen teoksen tekijänoikeuden uudistamismaksu olisi enemmän kuin ko. teoksen kaupallinen arvo uudistamiskauden aikana, niin kun näitä lakkaavia tekijänoikeuksia kertyy niin yhteenlaskettu summa mikä oikeuksien omistajalta jäisi saamatta, olisikin itse asiassa jo ihan merkittävä summa vaikkapa jonkun köyhän taiteilijan toimeentulon kannalta.
Niin ja lisäksi tuo tietty vaatisi sitä että tekijänoikeuksiakin kerättäisiin johonkin rekisteriin. Ottaen huomioon kuinka paljon teoskynnyksen ylittäviä väkerrelmiä maailmalta löytyy, niin taitaisi olla aika haasteellinen homma… ellei sitten ajattelisi että rekisteröidään vaan uusimiset (mutta kenellä olisi silloin todistustaakka siitä, milloin alkuperäinen suoja-aika menee umpeen?)
Eli kaikella tällä koitan kai sanoa sitä, että jos asialle jotakin halutaan tehdä, niin ennemmin sitä kautta että mikäli oikeudenomistaja ei esitä enää vaateita teostaan kohtaan niin ”hylätty” teos voitaisiin sillä perusteella jonkin mekanismin avulla vapauttaa. Jotta tämä ei kaatuisi tavoitettavuusongelmiin, voisi esim. joku julkinen kuulutusmenettely + viimeisten tunnettujen oikeudenomistajien tavoitteluyritys olla paikallaan. Mutta ei kuitenkaan niin että tekijänoikeudet jotenkin itsestään lakkaisivat silloinkin, kun tekijä itse haluaisi oikeutensa säilyttää.