Peruskoulut ja lukiot voivat hankkia maksullisen digiluvan Kopiostolta, mutta mitä kaikkea se sallii ja mitä ei? Tässä konkreettisia esimerkkejä perusteluineen. Kun luet tämän artikkelin läpi ajatuksella, pystyt varmasti arvioimaan Digiluvan hyödyt ja haitat.
Päivitys 12.8.2011: Korjattu muutamia virheitä kuten skannauksen sivumäärät ja aineiston säilytys kurssin jälkeen.
Sallittu aina julkisessa toiminnassa, muuallakin kuin kouluissa
Tietyt toimenpiteet ovat yleisesti sallittuja, olipa kyse opetuksesta tai ei. Tässä on joitain keskeisiä esimerkkejä suuntaa antamassa, mutta muitakin oikeuksia on.
- Kreikan historiaa käsittelevän sivuston yhden sivun linkittäminen opettajan laatimaan verkkosisältöön. (Linkittäminen ei ole tekijänoikeusasia. Kunhan linkitys tehdään hyvien tapojen mukaisesti, saa linkittää niin paljon kuin haluaa.)
- YouTube-videon upottaminen opettajan verkkoaineistoon. (Medianjakopalveluiden käyttöehdot antavat upotusluvan.)
- Sitaatin ottaminen verkkosivusta tai kirjasta. (Sitaatti on laissa taattu oikeus.)
- Wikipediassa olevan artikkelin kopioiminen kuvineen osaksi verkkoaineistoa ja tekstin sovittaminen kurssin sisältöön, lähde mainiten. (Wikipedian avoin lisenssi sallii kopioiden ja muunnelmien tekemisen.)
- Anatomisten kaavakuvien kopiointi verkosta osaksi opettajan diaesitystä. (Selittävä piirustus ei juuri koskaan ylitä teoskynnystä, joten sen voi vapaasti kopioida. Tekijän nimi hyvä kuitenkin mainita, jottei syyllisty plagiointiin.)
- Teoksen kopiointi omaan yksityiskäyttöön. (Oikeus yksityiskopioihin on laissa.)
Sallittu peruskoulujen ja lukioiden opetustoiminnassa
Kun ollaan koulun opetuksen parissa, tarjoaa laki joitain lisäoikeuksia. Lisäksi OKM:n kaikille kouluille hankkima sopimuslisenssi tarjoaa vielä lisää oikeuksia. Tässä ei ole mainittu kaikkia oikeuksia, vaan vain kaikkein keskeisimmät.
- Musiikin soittaminen liikuntatunnilla. (Laki sallii julkaistujen teosten esittämisen.)
- Liikkuminen verkkosivuilla videotykillä luokalle näyttäen. (Laki sallii julkaistujen teosten esittämisen ja julkinen verkkosisältö tulkitaan Kopioston mielestä julkaistuksi, vaikka lain kirjaimen mukaan näin ei olekaan.)
- Helsingin Sanomien verkkosivulla olevan kolumnin tulostaminen ja valokopioiminen oppilaille. (Sopimuslisenssi antaa oikeuden tulostaa ja valokopioida oppilaille korkeintaan 20 sivua yhdestä julkaisusta, olipa julkaisu paperinen tai digitaalinen.)
- Oppilaan runonlausunnan videointi välitöntä reflektiota varten, jonka jälkeen video tuhotaan. (Laki antaa oikeuden tallentaa opettajan tai oppilaan esityksiä väliaikaisesti suorituksen arviointia varten.)
Kiellettyjä asioita
Jotta yllä mainitut sallitut toimenpiteet asettuvat oikeaan perspektiiviin, käydään seuraavaksi läpi asioita, joita ei saa kouluopetuksessa tehdä.
- Työ- tai harjoituskirjan valokopiointi. (Valokopioluvan ulkopuolelle on rajattu työ- ja harjoituskirjat. Myös nuottien kopioinnissa on tiukempia rajoituksia.)
- YLEn sivuilla olevan videoklipin esittäminen videotykillä. (Laki ei salli elokuva- tai näytelmäteosten esittämistä. On kiistanalaista, minkälaiset videot ovat elokuvateoksia, mutta yleinen käsitys lakimiesten piirissä on, että kaikki valvontakameraa luovemmat teokset ovat elokuvateoksia, joita ei siis saa esittää opetuksessa.)
- Blogikirjoituksen esittäminen videotykillä, jossa on tekstin lisäksi tavanomainen valokuva. (Ilmeisesti laissa olevan virheen vuoksi teosten esitysoikeus ei koske tavanomaisia valokuvia, vaikka se koskeekin esim. taidemaalauksia, joten teoskynnyksen alittavia valokuvia ei saa videotykillä näyttää – niin absurdilta kuin se kuulostaakin.)
- Kuvien tai tekstin kopiointi vaikkapa blogista osaksi opettajan verkko-oppimateriaalia. (Teosten kopiointi digitaaliseen muotoon ei ole sallittua.)
- Kirjan luvun skannaus ja jakelu oppilaille digitaalisesti. (Teosten kopiointi digitaaliseen muotoon ei ole sallittua.)
- Luennon videointi ja videon säilöminen oppilaiden katseltavaksi omalla ajallaan, jos luennolla soitetaan mitä tahansa äänitallenteita tai musiikkia, jos videotykillä esitetään mitä tahansa teksti- tai kuva-aineistoa, joka näkyy selvästi videotallenteessa, tai jos opettaja tai oppilaat esittävät teoksia (esim. näytelmä, tai novellin katkelman ääneen puhuminen). (Esitysoikeus sallii vain teosten esityksen, ei kopioiden tai tallenteiden tekemistä niistä.)
- Verkosta löydetyn ranskankielisen uutisartikkelin kääntäminen suomeksi kieltenopetuksen harjoituksena.(Toisten teosten muuntelu ei ole koskaan sallittua ilman tekijän lupaa.)
- Oppilas liittää harjoitustyöhönsä kuvan ilman sen tekijän nimeä. (Laki edellyttää tekijän nimen mainintaa (isyysoikeus)).
Sallittu Digiluvan hankkimalla
Mitä lisäoikeuksia sitten kouluun saadaan, jos Digiluvasta maksetaan? Tässä ne ovat:
- Oppilas kopioi verkosta harjoitustyöhönsä muutaman kuvan ja sivullisen tekstiä. (Digilupa sallii korkeintaan 20 kuvan tai tekstisivun kopioimisen kultakin verkkosivulta opiskeluun liittyvään työhön tai harjoitukseen, lähteet mainiten ja ilman muutoksia.)
- Opettaja kopioi verkosta kivoja kuvia diaesitystään piristämään. (Sama syy kuin edellä.)
- Luennon videointi myöhempää käyttöä varten, mukaanlukien videotykillä näytetty aineisto. (Digilupa antaa luvan tehdä tallenteen myös luennolla esitetystä digitaalisesta aineistosta.)
- Opettaja skannaa oppikirjasta pari lukua ja laittaa tiedoston oppilaiden saataville koulun oppimisalustalle. (Digilupa antaa oikeuden skannata paperiteoksia digitaaliseen muotoon ja jakaa niitä oppilaille. Skannausraja on 5-20 sivua riippuen oppiasteesta.)
Kielletty Digiluvan turvin toimittaessa
Digiluvan oikeudet kuulostavat aika mukavilta, eikö vain? Mutta valitettavasti lisäoikeudet tuovat mukanaan lisärajoituksia, jotka merkittävästi vähentävät opettajien ja oppilaiden tekemisiä. Seuraavia asioita ei saa tehdä aineistolla (eli diaesityksillä, harjoitustöillä, esitelmillä, videotuotoksilla, verkko-oppimateriaalilla tai millä tahansa tuotoksella) jossa on käytetty digiluvan turvin saatua aineistoa:
- Opettaja tai oppilas tekee diaesityksen pääasiassa verkosta löytämistään kuvista. (Digilupa edellyttää, että verkosta saatu aineisto on vain osa opettajan tai oppilaan työtä.)
- Verkosta tai kirjasta kopioitua aineistoa käytetään ilman Kopioston leimaa.(Digilupa edellyttää, että sen turvin tehdyt kopiot leimataan Kopioston verkkopalvelussa ja että leimat ovat kopioissa mukana.)
- Kopioitua aineistoa säilytetään kurssin päätyttyä oppilaiden saatavilla. (Digilupa edellyttää, että kurssin jälkeen opettajan kopioima aineisto on ainoastaan opettajan saatavilla ja opiskelijan kopioima aineisto ainoastaan opiskelijan saatavilla.)
- Luennosta tehtyä videotallennetta käytetään myöhemmin etäopetukseen. (Digilupa edellyttää, että videotallenne tuhotaan kurssin päätyttyä.)
- Rinnakkaisluokan oppilaat katsovat luennon videotallennetta. (Digilupa edellyttää, että videotallenteen saa jakaa vain saman opetusryhmän nähtäville.)
- Verkkovideon kopiointi verkosta osaksi opiskelijan multimediaharjoitustyötä. (Digiluvan turvin ei saa kopioida verkosta videoita, laulujen sanoja, nuotteja, työ- tai harjoituskirjoja, kotimaisia näytelmiä tai musiikkia.)
- Opiskelija laittaa tekemänsä harjoitustyön omaan blogiinsa näkyviin. (Digilupa ei salli sen turvin tehtyjen teosten näyttämistä, esittämistä, välittämistä tai muutakaan jakelua kenellekään muulle kuin opetusryhmälle. Ainoastaan koulun järjestämässä maksuttomassa tilaisuudessa, jossa on tyypillisesti paikalla oppilaita ja näiden vanhempia, olisi tällaisen teoksen esittäminen sallittua.)
Jos koulussanne päädytään Digiluvan hankkimiseen, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, että oppilaille tulee selväksi, että koulussa sallitut toimenpiteet (kuten kuvien kopiointi verkosta) eivät ole yleisemmin sallittuja.
Jos taas kouluunne ei hankita Digilupaa, suosittelen tutustumaan avoimiin sisältöihin, kuten Creative Commons -lisenssillä varustettuun aineistoon. Avoin sisältö mahdollistaa kaiken, minkä Digilupakin, ilman Digiluvan rajoituksia. Avointa sisältöä voi siis (hieman lisenssiehdoista riippuen) kopioida, muokata ja julkisesti levittää ja esittää.
Tässä rehtoreille kättä pidempää, jos harkitsevat vielä digiluvan hankkimista.
Digiluvan ehdoissa ammattikouluille ja ammattikorkeakouluille sanotaan: ”Kaikkiin opetuksessa käytettäviin skannattuihin aineistoihin leimataan lupamerkintä Kopioston verkkopalvelussa.” Jatketaan, että leiman hankkiminen on helppoa. Mutta miten käytännössä? Oletuksena lienee, ettei käyttömäärä kasva kovin suureksi vai onko toteutus jotenkin automatisoitu. Kummastutti.
Tuo saatavilla olo kurssin ajan on tärkeää huomata. Opettajan on opastettava opiskelijoita kopioimaan aineisto opiskelukäyttöön omalle koneelleen. Jos esim. yo-kokeeseen valmistaudutaan, pitää koko lukioajan aineisto olla käytössä. Sama näyttöön valmistauduttaessa.
Anne, sama ehto on lukion ja peruskoulunkin puolella, eli paperista skannatut PDF:t on leimattava luvalla. Tämä leima tehdään kätevästi Kopioston verkkopalvelussa, jossa kerrotaan aineiston lähde ja lähetetään se PDF. Takaisin se saapuu sitten leimalla varustettuna. Leimasta on kuva Opettajan tekijänoikeusoppaan sivulla 81, jossa on aiheesta muutenkin.
Aineiston säilyttämisen osalta Digilupa tosiaan edellyttää, että verkosta kopioitu aineisto ja mihin se onkaan liitetty tuhotaan kurssin jälkeen. Tämä ei kuitenkaan voi estää yksityiskäyttöä, eli opiskelija saa pitää itsellään tekemänsä harjoitustyön ja käsitellä sitä kuten muitakin yksityiskopioita. Opettaja ei kuitenkaan opettajan roolissa voi kurssille tekemäänsä materiaalia säilyttää, vaan se on tuhottava ja tehtävä tarvittaessa uudelleen.
Kiitos Tarmo hyvästä yhteenvedosta! Nostan esiin asian yhteiskunnallisen puolen. Taas kerran tekijöiden oikeuksia vahtiva taho kauppaa ”tuotetta” joka on silkkoa sisältä. Myytävän ”lisenssin” lisäarvo on hyvin alhainen. Minusta tämä on alatyylillä ilmaistuna silkkaa kusetusta.
Vai olisiko niin, että jos on asettunut niinkin vaativaan tehtävään kuin tekijänoikeuksien edunvalvominen nykytilanteessa on, mieli ei enää käänny näkemään asioita asiakkaan näkökulmasta?
Hear, hear!
Tekninen sivuhuomautus: Hetken ajattelin, että olisin värjännyt nuo selitykset valkoisiksi. Tällöin lukijan olisi pitänyt maalata hiirellä ne, jotta ne voisi nähdä. Mutta tuli mieleen, että nykyisin on kaikenlaisia padeja ja puhelimia, joissa ei voi maalata, joten jätin tekemättä. Tai siis värjäsin värillä, joka näkyy.
Näin se uusi teknologia tuhoaa pedagogisesti mielekkäitä käyttötapoja… 🙁
Syntyy kysymyksiä, johon en ihan heti osaa järkeillä järkevää vastausta. Esimerkiksi jos oppilas lausuu runon tai pitää esitelmän ja se videoidaan, miksi sitä ei voida videoida cc-lisenssillä? Lähden tässä olettamuksesta että runo tai esitelmä on oppilaan oma tuotos eikä vieras teos. Muutenkin koko digilupaviritys näyttää byrokraattien tekeleeltä, joka pikemminkin vaikeuttaa kuin avustaa opetusta. Että pitäisi maksaa rahaa siitä, että asiat tehdään hankaliksi? Onneksi netti on cc-kamaa pullollaan.
Jos käytetään opiskelijoiden itse tekemiä teoksia, jotka ovat itsenäisiä teoksia eivätkä johdannaisia mistään muusta, niin tällöin ei tarvitse lupia kysellä keneltäkään muulta kuin opiskelijalta itseltään.
Opiskelijan tekemää julkaisematonta runoa ei saa ilman tämän lupaa esittää julkisesti, eli esim. lausua ääneen. Myös esityksen videointi ja videon mahdollinen jatkolevitys edellyttävät lupaa esitetyn teoksen haltijalta, joka siis sinun tapauksessasi olisi opiskelija. Ja alaikäisen opiskelijan tapauksessa huoltaja.
Digilupa antaa kattavasti oikeuden videoida verkosta löytyneiden teosten esityksiä, mitä lupaa opetuksessa ei muuten ole.
Suora vastaus esittämääsi ensimmäiseen kysymykseen: Oppilaan pitämän oman teoksensa esityksen videointi on laissa sallittua vain väliaikaista reflektointia varten. Oppitunnin yli säilyvä videointi edellyttää teoksen tekijältä ja esiintyjältä (joka on sama henkilö) lupaa. Alaikäisen tapauksessa luultavasti myös huoltajan lupaa. Edelleen, jos video halutaan julkaista CC-lisenssillä, on siihen oltava oppilaan (ja huoltajan) lupa.
Koska näitä lupia on hankala jatkuvasti kysellä, monessa koulussa lähteekin lukuvuoden alussa lupalappu kotiin, jossa pyydetään kerralla riittävästi oikeuksia, jotta voidaan tehdä mielekkäitä juttuja koulussa.
Sallittua: ”Oppilaan runonlausunnan videointi välitöntä reflektiota varten, jonka jälkeen video tuhotaan. (Laki antaa oikeuden tallentaa opettajan tai oppilaan esityksiä väliaikaisesti suorituksen arviointia varten.) ”
Mitenkäs kielten suulliset yo-kokeet? Jos arvosanaan tyytymätön opiskelija valittaa, pitäisi olla jotain konkreettista, johon pohjata arvosanansa. Ja kurssilla aikoinaan neuvottiin ehdottomasti videoimaan nämä kokeet, ja tietysti säilyttämään nämä videot muutaman vuoden ajan (en muista täsmällistä vuosimäärää).
Kiellettyä: ”Verkosta löydetyn ranskankielisen uutisartikkelin kääntäminen suomeksi kieltenopetuksen harjoituksena.”
En siis saa antaa ajankohtaista materiaalia. Entä jos opiskelija itse etsii ko. artikkelin? Nykyisin kannustetaan kovasti käyttämään ajankohtaista materiaalia, siirtymään kokonaan pois oppikirjojen käyttämisestä – tämä kyllä on juuri sen idean vastaista.
Laki siis antaa oikeuden tallentaa väliaikaisesti (siis saman oppitunnin aikana käytettäväksi) teoksen esityksen, joka voi olla vaikkapa runonlausuntaa, kirjan kappaleen ääneen lausuminen, laulamista, soittamista, tanssimista, yms. Tätä lupaa tarvitaan, kun esitetään jonkun muun tekemää teosta. Tietysti jos oppilas esittää itse kirjoittamansa ainekirjoituksen ääneen, hän itse (tai hänen huoltajansa) voi antaa luvan esim. pidempiaikaiseenkin videointiin.
Suullisissa YO-kokeissa ei ymmärtääkseni lausuta toisten tekemiä teoksia ääneen, vaan keskustellaan. Tavanomainen keskustelu ei ylitä teoskynnystä, joten videointiin ei tarvitse tekijänoikeuslain vuoksi lupia. Sinänsä videointiin olisi kohteliasta kysyä osapuolten luvat, mutta toisaalta sitä voidaan perustellusti pitää pakollisena toimenpiteenä suullisessa kokeessa. Eli sen keskustelun oppilaan kanssa saa tallentaa ja säilöä esim. juuri valitusten varalle. Jos suullisessa osuudessa sitten tuleekin joitain toisten teoksia mukaan tallenteeseen, eli oppilaan on luettava katkelma kirjaa tms., niin apuun tulee lain 14§ 3. mom, joka antaa ylioppilaskokeeseen ottaa teoksesta osan (suppean teoksen kokonaan). Tätä pykälää yleensä tarvitaan aineistokokeen aineistojen vuoksi, mutta se voisi hyvin päteä myös suullisen osan tallentamiseenkin, sen verran ympäripyöreästi pykälä on muotoiltu.
Toiseen kysymykseesi uutisartikkelin kääntämisestä:
Saat toki jakaa linkkejä ajankohtaiseen materiaaliin. Voit myös tulostaa ja valokopioida tällaista aineistoa ja jakaa opiskelijoille. Mutta et saa tallentaa verkon uutisartikkelia digitaaliseen muotoon ja jakaa opiskelijoille digitaalisesti ilman tätä Kopioston digilupaa. Sillä ei ole merkitystä, hakeeko artikkelin opiskelija itse vai ei. Ilman artikkelin tekijän lupaa siitä ei saa tehdä suoraa käännöstä, edes osittaista. Sen voi toki referoida eli kirjoittaa omin sanoin. Mutta käännöksen saa tehdä ainoastaan yksityiskäytön piirissä. Käännöstä ei siis saa tuoda julkiseen tilaan. Ja tekijänoikeusjärjestöt tuntuvat pitävän luokkahuoneopetusta julkisena tilaisuutena, joten mitään suoria käännöksiä ei saa luokkahuoneessa käsitellä. Perustellusti voisi kyllä olla eri mieltäkin ja pitää luokkahuoneopetusta yksityistilaisuutena (ks. sivu 78 Opettajan tekijänoikeusoppaassa), jolloin käännösharjoitukset olisivat sallittuja. Ja todetaan nyt vielä, että ei oppikirjankaan tekstiä saa mennä kääntämään eri kielelle, ellei kustantajalta ole siihen lupaa.
Liian paljon monimutkaista asiaa!