Vieraskynä, Aarne Hagman
Täysi tohina oppituntien valmistelussa sekä nettimateriaalin kokoamisessa ja sen jakamisessa on päällä ja samalla pitäisi perehtyä kunnolla tärkeisiin tekijänoikeuskysymyksiin. Siksikin koen kyllä aika suurta ahdistusta etenkin silloin, kun luen täällä olevia tiukkoja tekstejä ja katselen asiasta tehtyjä esityksiä.
Kannanotot ja säädösten esittelyt tuntuvat minusta olevan kovin kaukana opettajan arkisesta työstä. Näyttää nyt kerta kaikkiaan siltä, etten oppitunneilla saa enää esittää juuri yhtään mitään niistä materiaaleista, mitä olen vuosien mittaan opetusta tukemaan keräillyt.
Tässä hektisessä työrytmissä ei ikävä kyllä ole aikaa tarkkaan ottaa selvää, ovatko nuo käyttämäni materiaalit luvallisia vai ei. Tarkoitan lähinnä netissä tai sieltä peräisin olevaa aineistoa, jota paljon myös oppitunneilla ja nettiympäristöissä käytän ja näytän: Niihin tämä puheenvuoro varsinaisesti keskittyy. Lähestymistapani tähän problematiikkaan on toivottavasti konkreettinen, mutta samalla myös subjektiivinen. Myönnän tästä puuttuvan kokonaan ”teoksen” tekijän, siis tekijänoikeuden haltijan ja julkaisijan näkökulman: Heidän kannaltaan katsottuna tässä esittämäni ajatukset ovat tietenkin ilmeisen kestämättömiä.
Tiedostan sen, että opettajan pitäisi toimia jo esimerkinkin vuoksi myös tekijänoikeusasioissa oikein, mutta eipä se käytännössä ole aina mahdollista. Kuvien kohdalla olen yrittänyt parantaa tapani ja vähitellen yritän päivittää mm. pp-esitykseni luvallisilla kuvilla ja olen tästä laatinut opastusta myös opiskelijoilleni mm. Wikisivujen editointia varten, tosin vasta maantieteessä. Epäilen biologian puolella olevan paljon hankalampaa löytää omaan opetusmateriaaliin liitettäviä luvallisia kuvia vaikkapa solubiologista.
Suurinta kipuilua ”tekijänoikeusomassatunnossa” aiheuttaa kokonaisten nettisivujen ja mm. niiden sisällä olevien kuvien, animaatioiden ja videoiden kuten myös YouTuben käyttö.
Pääosin ymmärrän säädökset ja niihin liittyvät pulmat etenkin tuntinauhoitusten kohdalla ja tiedän, että niiden mukaan pitäisi toimia. Mutta käytännön oppituntitilanteessa joutuisin mahdottomiin ja suorastaan hölmöihin tilanteisiin tyyliin: “Tähän minulla olisi näyttää erinomainen animaatio tsunamin synnystä/mitoosista/kantasoluista….kartta laivaliikenteestä Itämerellä, mutta tekijänoikeussyistä – varsinkin, kun tämä oppitunti menee nauhalle – en voi sitä näyttää eli katsokaapa se sitten kotona!”
Jotenkin jokapäiväisen opetustyön tasolta katsottuna tuntuu, että koko tätä asiaa lähestytään väärästä suunnasta: Siis kärjistettynä siten, että miten vain löytyisi joku pykälä, jonka perusteella voisi kieltää materiaalin käytön opetuksessa eikä niin, että löytyisikö joku keino vapauttaa materiaalien käyttöä ja näin auttaa lukion opettajan muutenkin jo vaativaa työtä.
Jos koulu hankkii digiluvan, se toisaalta selventää villiä tilannetta huomattavasti, mutta käytännössä samalla kaventaa erittäin paljon opettajan mahdollisuuksia käyttää erilaisia materiaaleja. Ainakin omalla kohdallani sen tiukka noudattaminen vie etenkin netissä/sen materiaalin avulla tapahtuvaa opetusta rutkasti taaksepäin. Tämä on myös jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, että Suomessa on menossa lukuisia hankkeita, missä nimenomaan netin käyttöä opetuksessa pyritään viemään eteenpäin.
Olen useammallikin foorumilla jo ennenkin tuonnut julki seuraavat asiat, jotka edelleen minua kovasti askarruttavat:
Mitä varten joku ylipäätään laittaa nettiin erinomaisesti myös opetustarkoitukseen soveltuvaa materiaalia kuten vaikkapa hienoja animaatioita tai videoita, jos niitä ei saa sitten esim. oppitunnilla näyttää ja opetusmateriaaliksi liittää? Voisiko jopa ajatella niin, että ko. taho on suorastaan iloinen ja positiivisella mielellä, jos hänen “teoksestaan” on hyötyä vaikkapa minun biologian ja maantieteen tunneillani, vai vahtiiko tekijä (tai joku väliin tuleva taho) koko ajan haukkana, ettei vain tekijänoikeuksia rikota? Jos haluaa, että “teosta” ei käytetä vaikkapa opetuksessa, niin olkoon sitten julkaisematta sitä avoimesti nettiin!
Opettajana koen suorastaan velvollisuudekseni etsiä myös netistä parasta mahdollista aineistoa opetuksen tueksi. Ei tällä tavalla etsitty ja opetustilanteeseeni sekä opetusmateriaalikseni järjestetty aineisto itsestään rakennu: Se on siinä mielessä yhtä lailla minun luovan työni tuloksena syntynyt “teos”. Teen sitä mielelläni ja laitan siihen myös runsaasti aikaa, mutta en saa siitä mitään ylimääräistä korvausta eli en mitenkään taloudellisesti hyödy toisten “teosten” käyttämisestä.
Voisin tietysti valita helpoimman mutta samalla erittäin rajoittavan vaihtoehdon ja tyytyä tunneilla näyttämään vain oppikirjaa (joka siis on opiskelijoilla jo muutenkin edessään!) ja siihen koululle ostettua lisämateriaalia, jos tämmöiseen on saatu lupa. Tällöin työstäni kyllä otettaisiin pois vuosien mittaan kertynyt iso ja oleellinen sekä toimiva osa.
Tuskinpa olen ainoa lukion biologian ja maantieteen opettaja, joka kipuilee samojen kysymysten äärellä tässä maailmassa, joka suorastaan pursuaa tietoa ja hyviä opetusta tukevia materiaaleja, joita on mukava myös oppitunneilla opiskelijoille valikoiden jakaa – Vai olenko?
t.
Aarne Hagman
Villis sanoo
Agree! Vaikka en olekaan bg-ge-ope, vaan en-ra.
Oppikirjailija sanoo
Erinomainen kirjoitus! On jotenkin tosi outoa, että samaan aikaan valitetaan, etteivät opettajat käytä tieto- ja viestintätekniikkaa ja sitten eri tavoilla yritetään kampittaa sen käyttöä. Sekava digilupa on siitä erinoimainen esimerkki. Tänään viimeksi tuli koululle esitäytetty lomake. Eihän kouluille ole tähän mitään rahaa osoitettu! Koulut ovat resursseiltaan hyvin eri tilanteessa. Tämä asia pitää hoitaa koulutuksen järjestäjien (kunnat) tai mieluiten opetusministeriön budjetin kautta. Nyt tätä digilupa-asiaa on Kopioston suunnasta luokattoman huonosti hoidettu.
Itse olen oppikirjantekijä. Kirjamme on saanut suuren suosion ja myynyt hyvin. Työkirjoja on jaettu ilmaiseksi esittelykirjoina ja niitä kopioidaan. Onpa oma lapseni tuonut opettajansa ottamia ja tunnilla jakamia kopioita työkirjastani!
Mitä olen saanut Kopiostolta noista kopioista? En yhtään mitään! Korvaukset ovat tulleet kustantajalta ihan pelkästään myynnin mukaan.
Kuka saa Kopioston korvauksia? Millä perusteella niitä jaetaan? Miten paljon (vähän) niitä jaetaan? Tunteeko joku jonkun, joka on Kopiostolta saanut korvauksia?
Kopioston sivuilla kirjoitetaan:
Kopiosto tilittää valokopioinnista perityt tekijänoikeuskorvaukset jäsenjärjestöilleen. Jäsenjärjestöt jakavat korvaukset edelleen jäsenilleen; kustantajat suorina korvauksina ja tekijäjärjestöt erilaisina apurahoina ja palkintoina. Esimerkiksi Finlandia- ja Warelius-palkinnot rahoitetaan joko kokonaan tai osittain Kopioston valokopioinnista keräämillä korvauksilla.
Paljonko? Kenelle? Mitkä apurahat? Mitkä palkinnot? Kopioston olisi tehtävä toiminnastaan paljon, paljon läpinäkyvämpää.