Viikon pulma: Löysin oppikirjassa olevan piirustuksen lähes samanlaisena verkosta. Selvästi se on kopioitu kirjaan vähän muokaten. Miten kustantajat kehtaavat myydä kouluille kirjojen lisäksi myös digitaalisesta materiaalia ja vaatia siitä maksun, kun he itse käyttävät verkosta maksutta saatavaa aineistoa?
Kuten viime viikon pulmassa todettiin, selittävät piirustukset eivät pääsääntöisesti ole teoksia eivätkä ole tekijänoikeuslain piirissä. Niitä saavat opettajat ja muut kopioida näistä oppikirjoistakin rajoituksetta ja samat oikeudet koskevat kirjakustantajiakin. He voivat hakea netistä hyviä selittäviä piirustuksia ja käyttää niitä sellaisenaan tai muunneltuina omassa aineistotarjonnassaan. Oppikirjakustantaja myy tarjoamaansa lisäarvoa, jossa sisältö on jäsennelty, suomennettu ja laatutarkistettu. Mutta tosiaan suurin osa oppikirjojen tiedoista ja muusta annista löytyy kyllä verkosta muutenkin, jos jaksaa etsiä.
Oheinen solujakautumista selittävä piirustus on verkossa julkisesti saatavilla. Se on julkaistu Taylor Francis Groupin omistaman Garland Pressin kirjassa Essential Cell Biology. Kuvan ohessa on myös selittävä kuvateksti. Jos tätä kuvaa vertaa viime viikonkin pulmassa esillä olleeseen WSOY:n BIOS4-kirjan sivun 33 kuvaan, jonka kirjan tekijätietojen mukaan on piirtänyt Pekka Könönen, on yhdennäköisyys pysähdyttävä.
Sinänsä tässä ei ole tapahtunut mitään tekijänoikeuden kannalta huolestuttavaa. Taylor Francisin julkaisema kätevä selittävä piirustus ei ole Suomen laintulkinnan mukaan teos, joten sen kopioiminen uudelleenpiirtäen ei ole lain vastaista. Toisaalta ei kuva uudelleenpiirtäenkään ole muuttunut teokseksi, joten sillä on yhä vähän lainsuojaa kopiointia vastaan.
Teoskynnyksen arviointi vaihtelee maittain. Selittävien piirroksien osalta Suomessa teoskynnys on paljon korkeammalla kuin muualla maailmassa. Kyseisen kuvan piirtänyt USAlainen kustantaja voi siis olla sitä mieltä, että heillä on tekijänoikeudet kyseiseen piirrokseen. Mutta niin kauan kun kuvaa käytetään suomenkielisessä, Suomessa julkaistavassa opuksessa, ei ongelmaa ole. Kuvien päätyminen kansainväliseen jakeluun tarkoittaa, että niiden teostaso on arvioitava kuvan piirtäneen tahon kotimaan sääntöjen mukaan.
Plagiointi on siis ainoa, johon tässä on syyllistytty. WSOY:n kirjassa ei sanota, että kuva on kopioitu amerikkalaisen kustantajan kirjasta. Eikä amerikkalaisen kustantajan kirjassa sanota, että kuva olisi kopioitu WSOY:n kirjasta. Emmehän tiedä, kuka on kopioinut keneltä, mutta arvauksia saa heittää. Piirroshan on luultavasti piirretty tuon näköisenä moneen muuhunkin kirjaan, joten alkuperäistä lähdettä voi joutua metsästämään pitkään.
Koska oppikirjoissa ei Suomessa ole perinteisesti mainittu lähteitä lainkaan, ovat ne huonoja malleja oikeasta toimintatavasta. Toisten ajatusten esittäminen omina on plagiointia, johon oppikirjat syyllistyvät valitettavan usein. Toisaalta, oppikirjoille on jo muodostunut ”vakiintunut tapa” olla mainitsematta lähteitä, joten tästä on turha sen enempää valitella. Mitä nyt olisi ehkä hyvä niille oppilaille esimerkin vuoksi näyttää parempaakin toimintamallia.
