Nyt on mahdollisuus vaikuttaa! Kerro, mitkä ovat kipupisteitä laissa oman opetustyösi kannalta. Aikaa 10.3.2012 asti.
Alkuun nopea tiivistelmä: Toimikunta on kaksi vuotta miettinyt, miten tekijänoikeuslakia tulisi korjata. Nyt mietintö on valmis eikä siinä sanallakaan mainita opetuksen ongelmia. Lausuntoja on pyydetty 12.3.2012 mennessä. Minä aion valmistaa yhden lausunnon, johon pyytäisin teiltä apua: Kertokaa blogin kommenteissa 10.3. mennessä, miten laki omasta mielestänne haittaa opetusta tai ei tue opetuksen mielekästä järjestämistä. Rakennan kaikista kommenteista tiiviin lausunnon, jonka lähetän ministeriöön 12.3.
Kuten tätä blogia lukeneet (tai verkossa opetusta tehneet opettajat) ovat havainneet, tekijänoikeuslaissa on joitakin pahoja ongelmia opetuksen osalta. Tämä on tiedostettu ministeriössäkin, sillä jo kaksi vuotta on erityinen toimikunta pohtinut lain ongelmia. 24.1. se jätti mietintönsä ministerille. Selvitys käsittelee niinkin poleemisia aiheita kuin verkkopohjaiset digiboksipalvelut, media-arkistojen käyttö ja kaupallinen linkittäminen. Vaikka tehtävänä oli
”…arvioida tekijänoikeuslainsäädännön uudistustarvetta ja käsitellä lainvalmistelun suuntaviivojen asettamista esityksen pohjalta opetusministeriön päätöksenteon tueksi ottaen huomioon yhteiskunnallinen, taloudellinen, tekninen ja kansainvälinen kehitys…”
ei mietinnössä käsitelty lainkaan vaikkapa opetuksen tai tieteen nykyisessä digitaalisessa mediamaailmassa kohtaamia lain epäkohtia. Ja niitähän riittää. Minulla itselläni on jo jonkinlainen käsitys aiheesta, mutta mielelläni kuulisin joka oppiasteen opettajilta, että miten he kokevat tekijänoikeuslain estävän opetuksen mielekkään järjestämisen.
Voitte toki itsekin lähettää lausunnon ministeriön kirjaamoon, mutta ehkä tällainen koottu tiivis lausunto on tehokkaampi.
Voi että, mitähän ”toivoisi”, kun kerran pääsee toivomaan… Harjoituskirjojen kopiointia on kai turha pyytää 🙂
Vakavasti puhuen kouluissa eletään niin vauhdikasta elämää, että opetukseen liittyvien tekijänoikeusasioiden pitäisi olla mahdollisimman yksinkertaisia, helposti omaksuttavia ja myös sellaisia, että niiden avulla voi helposti opettaa ”täydelliset” tekijänoikeudet. Nyt nimittäin epäilen, että esim. netin käyttöä voidaan arastella, koska ei tiedetä, mikä oikein on ok, mikä ei.
Tärkein asia minusta olisi siis nettimateriaalin jakamiseen liittyvät asiat. Tämän tarkemmin en osaa sanoa. Omassa työssä menee paljon aikaa esim. CC-lisensoitujen kuvien hakuun enkä siltikään uskalla jakaa powerpointeja vaikkapa slidesharessä, koska pelkään, että jokin moka siellä kuitenkin piilee…
Mikä tuossa tekijänoikeuslaissa ei olisi pielessä… aloitetaan epäkohdista vaikka sillä, että voin opetuksessani käyttää esimerkiksi videomateriaalia suhteellisen vaivattomasti (tämä itseasiassa ihan OK laissa), MUTTA minäpä myös streamaan pitämäni tunnit Internetin välityksellä toiselle paikkakunnalle. Eipä enää olekaan sallittua saman materiaalin käyttö. Kyseessähän on tekijänoikeuslain mukaan jokin laiton nettistreami, hirmuinen rikos siis.
En enempää esimerkkejä kirjoita, vaan vaatimuksen; kaiken materiaalin tulisi olla voittoa tavoittelemattomaan opetuskäyttöön (peruskoulutus, lukiot, korkeakoulut) täysin vapaasti käytettävissä, kopioitavissa ja jaettavissa. Tämä takaisi oppilaille parhaat mahdolliset materiaalit käyttöön.
Yhdyn tuohon vaatimukseen ja aion esittää sen kaikissa seminaareissa joissa olen esillä.
Toki tietäen tämän tekijänoikeuskentän, niin tuolla vaatimuksella ei asia korjaannu.
Vaihtoehto tälle järjestelmälle on tehdä uusi opetusmateriaalin julkaisjärjestelmä, jossa jo materiaalin teko ja julkaisuvaiheessa asiat on ratkaistu/ maksettu, jolloin opettaja voi huoletta käyttää materiaalia.
Näin on aloitettu Oppijat.fi hankkeessa!
Itse asiassa jo videon esittäminen opetuksessa on hankala pala ja periaatteessa edellyttää lupaa videon tekijältä, jos haluaa pelata turvallisesti. Mutta olet oikeassa, eli oman luennon videointi (tallensi tai ei) tekee opetuksen esitysoikeuden merkityksettömäksi eli kaikkeen muiden tekemään aineistoon joka näkyy tai kuuluu videostriimissä tarvitaan lupa aineiston tekijältä.
Fair use-periaate Suomeenkin.
Hei!
On kummallisen ristiriitaista, että valokuvat aina ylittävät teoskynnyksen eli niitä ei koskaan saa käyttää ilman lupaa, mutta selittävien piirroksien kohdalla ei näin ole. Minusta kuvan ottamiseen nyt ei useinkaan tarvita kovin paljon luovaa panosta, mutta hyvän piirroksen tekeminen saattaa vaatia runsaasti aikaa ja vaivaa – jopa sitä luovuutta.
Toisaaltahan tämä on ihan hyvä juttu, kun opetusmateriaaliin saa siis huoletta liittää vaikkapa netistä (tai työkirjoista!) otettuja piirroksia.
En toki halua, että valokuvatkin tulisivat samaan asemaan eli vapaasti käytettäviksi, mutta toin vain esille tämän minusta oudon tulkinnan.
Muuta yleisempää pohdiskelua olen täällä harjoittanut jo aikaisemmin: http://www.opettajantekijanoikeus.fi/2011/10/nettikipuilua-tekijanoikeuksissa/
Aarne, valokuvissa teoskynnys ei ylity yhtään aina; itse asiassa teoskynnys on varsin korkealla. Mutta valokuvia suojataan lähioikeuksilla eli kaikki valokuvat ovat automaattisesti hyvin samankaltaisen suojan piirissä. Lopputulos on se, mitä kuvaat, mutta kyse on siitä, että valokuvaajien oikeuksia on haluttu suojata lailla erikseen. Sama koskee ääni- ja videotallenteita, jotka ovat aina suojan piirissä riippumatta omaperäisyydestä.
Täysin samaa mieltä Pekka Mustosen kanssa! Opetuksessa netin käytön rajaaminen ja vaikeuttaminen ei palvele opetuksen tavoitteita.
Lisäksi mielestäni vastuu pitäisi olla sillä, joka nettiin omaa materiaaliaan laittaa. Kun itse laitan nettiin kuvia tms., tiedän ja hyväksyn, että joku jossain päin maailmaa voi niitä katsoa ja käyttää. Mikäli joku kopiosto tms. rahastaa digiluvallaan siitä, että opettajat käyttävät opetuksessaan vaikka etelä-afrikkalaista sivustoa, on myös ehdottomasti maksettava sivuston tekijöille – mihin tahansa maailman kolkkaan – jos oikeudenmukaisuudesta puhutaan.
Ymmärtääkseni tämä onkin Kopioston tarkoitus Digiluvan osalta. Eli maksut lähtevät minne vain maailmaan sen jakauman mukaan, mitä opettajilta saaduissa raporteissa nähdään. Kyllähän nykyisin valokopiomaksujakin ja Teoston radiomusiikista keräämiä maksuja tilitetään valtavasti ulkomaille, pääasiassa USAhan, koska sieltä tullutta sisältöä käytetään niin paljon.
Samaa mieltä! Eli jo siitä olisi paljon apua, että kaikkea sitä mitä voi hyvällä syyllä olettaa laillisesti nettiin ladatuksi, voisi opetuksessa käyttää vapaasti. En muista ulkoa digiluvan sisältöä, mutta eikö se salli tiettyjen muuten kiellettyjen asioiden jakamisen suljetulla alueella. Olennaista on sallia avoin opetus, koska se auttaa parhaiten kehittämään opetuksen laatua. Sallittua pitäisi olla näyttäminen luokkatilanteessa, tallentuminen oppituntitallenteisiin, julkaiseminen erilaisissa oppimateriaaleissa, opetukseen tarkoitetuissa blogeissa, wikeissä yms. jne. sekä muokkaaminen.
Täysin samaa mieltä. Se mikä nettiin on laillisesti laitettu tulisi olla kaikessa opetuksessa, siis myös kansalaisopistoissa ja työväenopistoissa vapaasti käytettävissä. Ongelmana ainakin minulla on juuri kuvien käyttö. Hyvin havainnollistavia valokuvia on netti tulvillaan, mutta niitäpä ei sitten saakaan opetuksessa käyttää.
Oleellisesti tämä edellyttäisi fair use -periaatteen kaltaista mallia Suomeenkin, mikä voi olla mahdoton toteuttaa. Tällä hetkellä tähän pääsee opettaja itse käyttämällä avointa sisältöä, vaikka tällöin joutuukin rajoittamaan toimintaansa jonkin verran.
Tuon fair use-mallin kanssa tulisi sitten olla aika tarkkana. Itse näen nimittäin isona riskinä sen, että jos esimerkiksi kuvien käyttö opetustarkoituksessa sallitaan, mutta niitä sisältävän oppimateriaalin jakamista ei, niin ollaankin taas tilanteessa joka ei ole miellyttävä. Jokaisella opettajalla on hyvää oppimateriaalia, mutta he eivät voi jakaa sitä vapaasti toisilleen, koska se sisältää tekijänoikeuksin suojattuja kuvia.
Tätä terveempi lähtökohta olisi jopa se, että opettajat laatisivat avointa oppimateriaalia nykyisten tekijänoikeuksien varjossa. Tällöin materiaalilla olisi oikeat mahdollisuudet kehittyä ja hyödyttää mahdollisimman monia.
Tietysti tässä sitten on enemmän kyse toimintakulttuureista, ja itse näen kyllä kaikki materiaalin käyttöä helpottavat muutokset lainsäädäntöön sinänsä tervetulleina, koska ne helpottavat joka tapauksessa opettajan työtä.
Realistina tietysti voisi todeta, että nykyäänkin kouluissa eletään kuin tekijänoikeuksia ei olisi. Opettajat eivät tiedä niistä, eivät jaksa välittää, tai hektisen työtahdin takia ei ole aikaa ottaa selvää. Tästä näkökulmasta sillä, että päätyyvätkö nämä käytännöt lainsäädännöksi ei ole juuri väliä, koska niitä toteutetaan jo, kielsi laki tai ei.
Iloa tästä tulisikin pääasiassa juuri siinä, että ei tarvitsisi pelätä suurempaa julkisuutta saavien luentojen tai oppituntien pitämistä ja niiden materiaalin julkaisua, jos ja kun sisällön tekijänoikeuksien seuraamisessa ei ole jaksettu tai pystytty seuraamaan jokaista pilkkua.
Itse suhtautuisin skeptisesti myös ehdotuksiin, joissa Internetin materiaalin käytöstä koulujen tulisi tilittää rahaa jollekin taholle. On mahdotonta, että rahat päätyisivät juuri kouluissa käytettyjen sisältöjen tekijöille, ja lisäksi tämä raha olisi pois koulujen opetuksen järjestämisestä. Lisäksi ongelmana olisi, että rahaa saisivat perinteiset jo ennen Internetiä toiminnassa olleet tekijänoikeusjärjestöt, vaikka Internetin sisällöntuotanto painottuu yhä kasvavassa määrin nimenomaan yksityishenkilöiden tuotoksiin, ja he eivät edes ole näiden järjestöjen jäseniä.