Viikon pulma: Opiskelen yliopistossa ja ajattelin skannata kursseilla tarvitsemiani oppikirjoja digitaaliseen muotoon, jotta voin lukea niitä täppärissäni ja tehdä hakuja tekstiin. Saanko tehdä näin ja voinko suositella toimintatapaa opiskelukavereillenikin, vai syyllistynkö johonkin tekijänoikeuden rikkomiseen?
Skannaamalla kirjan digitaaliseen muotoon olet tehnyt uuden teoskappaleen, johon pitäisi olla lupa. Luvan voi kysyä kustantajalta ja kirjailijalta, mutta tämä tuskin on hedelmällinen tie. Laissa luvan saa yksityiskäytön sallivasta pykälästä. Saat siis omaan yksityiskäyttöösi tehdä teoksista kopioita. Voit käyttää yliopiston skanneria tämän kopion tekemiseen ja vaikkapa OCR:n läpi ajamiseen (optical character recognition), jotta voit tehdä tekstiin hakuja. Voit jopa pyytää apua ammattilaiselta, jos et itse kykene tekemään itsellesi yksityiskopiota.
Tämän digitaalisen yksityiskopiosi voit sitten ladata lukulaitteeseesi, tietokoneeseesi ja kännykkääsi. Sinun on vain muistettava, että et saa tätä yksityiskopiota ikinä tuoda takaisin julkisuuteen. Käytännössä jakaminen opiskelijakavereille sähköpostitse, lähettäminen Facebookiin tai mihin tahansa verkon palveluun, jossa muut voivat päästä siihen käsiksi, on myös kiellettyä. Muutamalle lähipiirin edustajalle saat kopion antaa, et enempää.
Tämän lisäksi on muistettava, että jos olet sitoutunut johonkin sopimukseen, joka rajoittaa yksityiskäyttöoikeuttasi, et välttämättä voi toimia yllä kuvatulla tavalla. Esimerkiksi yliopistojen kirjastoissa olevien digitaalisiin aineistoihin liittyy tyypillisesti varsin tiukat käyttöehdot, jotka sitovat kirjastoa ja luultavasti myös sinua, kun olet kirjaston käyttöluvan itsellesi hankkinut. Tämä ehdot voivat kieltää esim. yksityiskopion tekemisen.
Onneksi sentään paperikirjoihin ei liity moisia käyttöehtoja. Jos saat kirjan käsiisi, saat tehdä siitä yksityiskopion itsellesi. Ja saat opettaa tekniikan ja toimintatavan muillekin. Kunhan muistatte pitää ne yksityiskopiot yksityisinä.
Pro-tip: monet kopiokoneet toimii myös skannereina!! Näppärin workflow on ensi valokopioida nk. prujuiksi, sitten laittaa kopiokone laulalaan automaatisyötön kautta, tallentaa tikulle joko JPG:inä ja tehdä OCR omalla koneella, tai lähettää PDF:nä Google Docsiin.
Hyvin toimii.
Kts http://xmacex.wordpress.com/2010/11/04/e-prujun-lukija/
Jos prujut itsessään ovat laillisesti (muuten kuin yksityiskopio-oikeuden perusteella) valmistetut, niin niitä voi tosiaan tarjota kopioinnin pohjaksi. Ja kuka tahansa tehdessään yksityiskopiota itselleen saa pyytää (tai jopa ostaa) apua ammattilaiselta, kuten kirjaston henkilökunnalta. Kirjastolaiset saavat siis auttaa yksityiskopion tekemisessä.
Mitäpä jos teen tekstintunnistuksen Google-dokumenteissa? Pienet tekstit, kuten artikkelit, muuntuvat siellä aika vaivattomasti, eikä itselle välttämättä tarvitse hankkia OCR-ohjelmaa. Dokumentista voi tehdä täysin yksityisen, mutta Googlehan kuitenkin indeksoi kaikkea, mitä sen pilvipalveluihin tallennetaan.
Ainakin jotkin pilvipalvelut myös analysoivat talletettavaa tietoa, jotta niissä ei jaettaisi tekijänoikeuden alaista materiaalia. Äänipalvelu Soundcloud esimerkiksi osaa tunnistaa julkaistuja musiikkikappaleita ja lähettää käyttäjälle automaattisen huomautuksen, vaikka tiedosto olisi yksityinen.
Onko kopio siis täysin yksityinen, jos pilvipalvelun indeksointirobotti pääsee siihen käsiksi?
Jos dokumentti on vain sinun itsesi nähtävillä, on sitä pidettävä yksityiskopiona. Monet omalle koneellekin kopioidut tiedostot indeksoidaan käyttöjärjestelmän hakutoimintoa varten, varmuuskopioidaan ties minkälaisiin pilvipalveluihin, yms., eikä sitä voi pitää yksityiskäytön esteenä.
Kunhan et jaa dokumenttia muille, on tilanne sinun osaltasi ok. Mahdollinen pilvipalvelu on sitten itse vastuussa omista jakamisistaan joita se tekee käyttäjän sisällölle ilman tämän lupaa. Uskottavat pilvipalvelut (kuten Google) eivät sellaista tee.
”Tämä ehdot voivat kieltää esim. yksityiskopion tekemisen.”
Voivatko? Aikaisemmin luulin, että eivät voi (ihan niin kuin yksityistiellä kävelyä ei voi kieltää), mutta kun katsoo tarkemmin, niin laissa on: ”Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten.” … ”Tämän pykälän säännökset eivät koske tietokoneella luettavassa muodossa olevaa tietokoneohjelmaa, tietokoneella luettavassa muodossa olevan kappaleen valmistamista tällaisessa muodossa olevasta tietokannasta eivätkä rakennusteoksen valmistamista. ”
Tarkoittaako tuo lihavoimani lakijargoni juuri sitä, että nuo erillisellä ohjelmalla luettavat e-härpäkkeet eivät ole yksityisen sallitun kopioinnin piirissä?
Tuo pykälä tarkoittaa rajoittaa asioita, joista voi tehdä yksityiskopion. Tietokoneohjelmaa ei saa kopioida kavereille, eikä tietokantaa (digitaalisesti), eikä piirustuksista rakennusta edes omille mailleen. 🙂
Mikä osa tekijänoikeuslaista on sitten sopimusten alaista, eli voidaan ohittaa sopimuksin, on hieman epäselvää. Mutta jos olet mennyt jonkin kustantajan digitaalisten oppimateriaalien saamiseksi tekemään sopimuksen, jossa kielletään yksityiskopiointi, niin tuskin kustantaja katsoo hyvällä jos silti tätä oikeuttasi harrastat. Ja useimpien tietokoneohjelmien ostaja ”suostuu” ohjelmiston mukana tulevaan EULAan paketin avatessaan ja samalla rajoittaa omia oikeuksiaan merkittävästi.
Ideana on mahtava tuo, että voi tehdä hakuja tekstiin. Tekee opiskelusta huomattavasti mielekkäämpää. Silloin mietityttää, miksei kaikkia materiaaleja ole saatavilla jo sähköisenä? Liiketoimintamallina kustantajalla voisi olla digitaalinen tilauspohjainen katseluoikeus. Tällöin tosin kopiointi olisi helpompaa kuvaruutukaappauksin…