Voiko opettajan pakottaa jakamaan aineistoaan muiden kanssa?

Viikon pulma: Voiko oppilaitos määrätä opettajan oppimisalustalle luoman kurssin käytön vapaaksi myös muille opettajille, ilman erillistä korvausta?

Kaikki oppilaitoksen ja opettajan välisiä suhteita koskevat tekijänoikeuskysymykset ovat erityisen ongelmallisia, koska tässä tilanteessa kaksi eri lainsäädäntöä sanoo täysin vastakkaisia asioita. Tekijänoikeuslaki sanoo, että luovan työn tekijälle kuuluvat yksinoikeudet teokseen. Toisaalta taas työlainsäädännössä todetaan, että työntekijät tulokset kuuluvat työnantajalle. Molemmat eivät voi olla oikeassa. Miten siis pitäisi toimia?
Suosittelen joka tilanteessa, että asioista sovitaan opettajan ja työnantajan välillä kirjallisesti etukäteen. Näin vältytään ongelmilta ja riidoilta. Hyviä sopimusmalleja on olemassa, joiden avulla reilut sopimukset voi tehdä. Mutta jos mitään ei ole sovittu, ollaan hyvin harmaalla alueella.
Sivistystyönantajien liiton ja Opettajien ammattiliiton tulkinnat tästä tilanteesta ovat äärimmäisen eriävät. Edellisen mielestä kaikki aineisto, mitä opettaja ei olisi tehnyt omaksi huvikseen vaikkapa työttömänä, kuuluu työnantajalle. Jälkimmäisen mielestä taas työnantajalla ei ole mitään oikeuksia opettajan tuottamaan oppimateriaaliin ellei sen tuotantoa ole erikseen korvattu tai resurssoitu kokonaistyöajasta. OAJ perustelee kantaansa mm. sillä, että opettajan tehtävä on ”antaa opetusta”, ei ”tuottaa oppimateriaalia”.
Näin tulkinta tuntuu menevän muillakin aloilla. Jos työntekijän tehtäviin kuuluu jonkin aineiston tuottaminen, kuuluu työnantajalle joitain oikeuksia. Opettajien tehtävä on kuitenkin antaa opetusta. Oppiasteesta ja alasta riippuen opettajat sitten tuottavat jotain aineistoa opetuksensa tueksi, mutta tarkkaan ottaen tämä ei ole pakollinen työtehtävä. ”Ovenripa-valmistautuminen” on monelle kiireiselle opettajalle valitettavan tuttua.
Molemmat kannat ovat ongelmallisia, joten luultavasti järkevä tulkinta löytyisi jostain niiden välimaastosta. Tuntuisi järkevältä, että sijaisella olisi oikeus avata oppimisalustalla oleva vakinaisen opettajan valmistelema osio, vaikka tarkkaan ottaen ensijulkaisuoikeus kuuluu tekijänoikeuden haltijalle, eli OAJ:n mielestä tälle vakinaiselle opettajalle. Toisaalta taas tuntuu kohtuuttomalta, että opettajalla ei olisi työsuhteensa päätyttyä oikeutta hyödyntää jo valmistamaansa aineistoa tulevissa opetustehtävissään, vaan kaikki olisi tehtävä alusta.
Soppaa sekoittavat vielä koulun vakiintuneet opetuskäytännöt. Jos opetus pääsääntöisesti tapahtuu vaikkapa tietyllä oppimisalustalla, voidaan olettaa, että opettajien on valmistelemansa aineisto julkaistava tällä samalla alustalla. Opettajien voisi siis odottaa seuraavan oppilaitoksen sen hetkisiä yleisiä opetuskäytäntöjä.
Lopullinen vastaus alussa esitettyyn kysymykseen riippuu siis siitä, miten oppilaitoksessa on totuttu toimimaan. Jos pääosa opettajista jakaa aineistoaan kaikkien yhteiseen varantoon, voi työnantaja odottaa tätä käytöstä myös viimeisiltä sinnittelijöiltä. Mutta jos käytäntö on uusi ja oppilaitoksen johto yrittää ajaa sitä sisään, ei tällaista tavanomaista laajempaa jakamista voida edellyttää noin vain.
Kirjalliset sopimukset tietysti selventävät tilanteen kertaheitolla. Opettajien ja oppilaitosjohdon kannattaa harkita myös avoimen oppimateriaalin tuotantoon siirtymistä, sillä avoimet lisenssit antavat kaikille (myös oppilaitokselle) tasapuoliset ja reilut oikeudet opettajan tuottaman aineiston hyödyntämiseen. Kun aineiston tehneen opettajan nimi pidetään aineistossa mukana muidenkin sitä käyttäessä, pysyy toiminta lainmukaisena. Tekijän nimeähän ei voi aineistosta poistaa mitenkään, vaikka siitä olisi (lainvastaisesti) sovittu. Isyysoikeus on ehdoton.