Haastatteluaineistoa syntyy sekä opiskelijoiden että opettajienkin työn ohessa. Onko haastateltavilla tekijänoikeudet haastatteluaineistoon ja onko heiltä pyydettävä lupaa haastattelujen uusiin käyttötarkoituksiin?
Haastatteluja voidaan tallentaa eri välinein ja niistä riippuen syntyy erilaisia yksinoikeuksia. Tässä tyypillisimmät oikeudet:
- Itse haastattelussa kuultu puhe ei yleensä ylitä teoskynnystä, joten haastateltavalla ei ole siihen jutusteluunsa yksinoikeutta. Poikkeustapauksissa haastateltava voi kertoa luovan tarinan, jolloin hänellä on tähän tarinaan yksinoikeudet (70 vuotta kuoleman jälkeen). Tietysti tarinan sisältämiä asioita voi kuvata ja hyödyntää aineistoa analysoitaessa, lähinnä itse tarinaa ei saa toistaa suoraan ilman jonkinlaista lupaa.
- Haastateltavien omiin valokuviin on lähioikeudet kuvien ottajalla (joka ei välttämättä ole haastateltava itse). Kuvien kopiointiin ja julkaisuun tarvitaan lupa, jos suoja-aika on voimassa (ennen vuotta 1966 otetut kuvat; taidevalokuvien osalta 70 vuotta tekijän kuolemasta).
- Jos haastattelija itse ottaa valokuvia, on hänellä valokuviinsa lähioikeudet (50 vuotta kuvan ottamisesta). Tämä lähioikeus koskee negatiiveja, printtejä ja digitaalisia kuvatiedostoja.
- Jos haastattelija valokuvaa haastateltavia, ei näitä kuvia saa julkaista ilman heidän lupaansa (yksityisyydensuoja).
- Jos haastattelut tallennetaan ääni- tai videomuotoon, syntyy haastattelut tuottaneelle teholle lähioikeudet tallenteisiin. Suoja-aika on 50 vuotta tallentamisesta ja 50 vuotta ensijulkaisusta.
- Jos haastattelujen pohjalta kirjoitetaan kirja tai jokin muu teos, on tekijöillä tähän teokseensa tekijänoikeudet 70 vuotta kuolemansa jälkeen.
Yleensä ihmisiä haastatellessa on ainakin suullisesti sovittu haastattelun käyttötarkoituksesta (esim. huomiseen lehteen tai alueen historiaa käsittelevään kirjaan). Jos aineistoa kertyy enemmänkin ja aineistoa käytetään pitkään, kannattaa oikeuksista sopia kirjallisesti. Tieteelliseen tutkimukseen liittyvät omat eettiset sääntönsä, joita on tietenkin noudatettava (kuten haastateltavan oikeus muuttaa mieltään koska tahansa tutkimuksen aikana ja vetäytyä tutkimuksesta).
Jos jo kerättyä haastatteluaineistoa halutaan käyttää uusilla tavoilla, tarvitaan käytännössä melkein aina uudet luvat haastateltavilta sekä aineiston kerääjiltä. Myös käyttöoikeuksien antaminen eteenpäin vaikkapa museolle tai muulle taholle edellyttää nimenomaista lupaa kaikilta, joiden oikeuksien alaista aineistoa oltaisiin luovuttamassa.
Mainitaan vielä lopuksi, että muutkin lait ja säännöt on aina muistettava. Esimerkiksi toimittajien on seurattava ammattikuntansa eettisiä ohjeita, joiden mukaan haastateltavalle on taattava, ettei hänen sanojaan esitetä väärissä asiayhteyksissä.
