OKM ei enää tänä lukuvuonna maksanut yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen valokopio- ja digilupia, joten kyseiset oppilaitokset neuvottelivat rehtoritasolla tekijänoikeusjärjestöjen kanssa sopimuksista koko alkusyksyn. Kannustimme neuvottelijoita nyt oikeasti selvittämään, minkälaisia kopiointitarpeita opetuksessa ja tutkimuksessa todellisuudessa on, ja hankkimaan luvat niitä varten. Ihan tähän ei päästy.
Lyhyesti: Hiljattain neuvoteltu valokopio- ja digilupapaketti on ehdoiltaan jokseenkin identtinen viime vuotisen kanssa.
Ehkä olikin epärealistista odottaa, että kiireisissä neuvotteluissa päästäisiin oikeasti muuttamaan jo kerran kirjoitettuja kopiolupia. Samoja vanhoja käytettiin taas, mutta hinnasta sentään käytiin karhunpainia.
Oppilaitosten neuvottelijoille on annettava pisteet siitä, että he tilastoihin pohjaten pystyivät osoittamaan, että vanha hinta, jonka OKM on maksanut, on ollut aivan liian suuri. Todellisiin kopiointimääriin perustuen nyt neuvoteltu luvan hinta on noin puolet aikaisemmasta.
Uusi lupa ei siis ohjaa uudenlaiseen aineistojen käyttöön ja siten uuteen opetuskulttuuriin. Status quo jatkuu. Kiinnostuneet voivat lukea sallitut kopiointitavat selventävät ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kopiolupaehdot sekä itse sopimusesityksen, josta selviävät sivukohtaiset hinnat, oppilaskohtaiset hinnat sekä kokonaismaksut, jotka yliopistot ja ammattikorkeakoulut maksavat.
Kevennyksenä sekä Martti Ahtisaari -päivien kunniaksi höystetään muuten kuiva uutinen videolla neuvottelutaidoista ja win-win-ajattelusta.
