Voiko verkkovideoita esittää opetuksessa? Tekijänoikeuslain mukaan opetuksessa saa esittää julkaistuja teoksia, mutta ei elokuvateoksia. Iso kysymys siis on, mikä on elokuvateos ja mikä ei. Tekijänoikeusneuvosto on juuri nyt antanut lausunnon asiassa: TN2015:12. Itse olen jo vuosia antanut vastaukseksi ”jyrkkä ehkä” ja TN:n lausunto on samoilla linjoilla.
Tässä tekijänoikeusneuvoston vastaus kaikessa tiiviydessään:
[…] voidaan todeta, ettei kaikkea internetiin ladattua
materiaalia, johon sisältyy liikkuvaa kuvaa ja joka yltää teostasoon, ole välttämättä pidettävä elokuvateoksena. Kukin tapaus jää yksittäistapauksellisesti harkittavaksi. Harkinnassa on otettava huomioon muun muassa eri elementit kuten teksti, liikkuva tai/liikkumaton kuva, äänielementit sekä näiden elementtien keskinäinen suhde kokonaisuuteen nähden.
TN:n lausunto on valitettavan epämääräinen. Opettajan on siis tilannekohtaisesti arvioitava kunkin klipin tapauksessa, onko se elokuvateos vaiko ei. Elokuvateoksen määritelminä TN mainitsee mm. seuraavat, joita siis opettajien olisi kyettävä rutiininomaisesti arvioimaan:
”[…] elokuvan käsite on ymmärrettävä varsin laajasti. Se kattaa kaikki elokuvateokset ja elokuvaamiseen verrattavalla tavalla ilmaistut teokset riippumatta niiden tyypistä, pituudesta, valmistusmenetelmästä, käytetystä teknisestä prosessista, tarkoituksesta taikka tekijästä.”
(Guide to the Bern Convention, WIPO 1978, s. 15 – 16)
”[…]elokuvateoksena pidetään liikkuvista kuvista tai liikkuvista kuvista ja äänestä muodostuvia teoksia sekä muita elokuvaamiseen rinnastettavalla tavalla ilmaistuja teoksia, jotka ylittävät tekijänoikeudellisen teoskynnyksen.”
(Komiteanmietintö 1990:31)
”Välttämätöntä ei ole, että elokuvateoksen kuvat olisivat figuratiivisia tai että ne muodostaisivat peräkkäin esitettynä toisiinsa yhteydessä olevan kuvajakson. Koska useimmat videotaiteen teokset koostuvat liikkuvista kuvista, kuuluvat ne pääsääntöisesti elokuvateosten joukkoon. Rajatapauksissa videoteosten kuuluminen johonkin kategoriaan on ratkaistava tapaus kerrallaan.”
(Komiteanmietintö 1991:33: Kuvataide ja tekijänoikeus, s. 55).
”[…] ehdottoman selviä kriteereitä on mahdotonta asettaa ja kunkin teoksen sisältämä luova panos on tutkittava tapauskohtaisesti.” … ”[a]iheen omintakeinen käsittely ja sisällön nivoutuminen yhtenäisen juonen ympärille riittää yleensä tekemään elokuvasta tekijänoikeudellisesti
suojatun teoksen.”
(Marjut Salokannel, Häviävät elokuvan tekijät, Helsinki 1990, s. 21)
”[…] elokuvateoksesta ei voida puhua silloin, kun elokuva syntyy
automaattisesti kameran kuvatessa esimerkiksi kaikki pankkisalissa käyvät asiakkaat.”
(Haarmann, Pirkko-Liisa: Tekijänoikeus & lähioikeudet, s. 64)
TN:n lausunto on siinä mielessä merkittävä, että jotkin tahot ovat jääräpäisesti väittäneet, että kaikki liikkuva kuva on elokuvaa. Tässä sentään todetaan, että tapauskohtaisesti video voi joko olla tai olla olematta elokuvateos.
Valitettavasti lausunto ei kuitenkaan anna konkreettisia vastauksia. Opettajan on itse arvioitava, onko jokin video niin ”elokuvamainen ilmaisumuodoltaan” että sitä ei saa esittää. Tämä kaiken ihmettelyn aiheuttanut lakipykälä on siis peräisin vuodelta 1961, joten ”elokuvateos” ei ehkä tarkoittanut silloin aivan samaa kuin nykyinen videostriimauksen aikakausi.
Omniassa oppilaitosjohto on tehnyt merkittävästi selkeämmän ja sallivamman linjauksen, jonka mukaan Omnian opettajat voivat esittää tietyin (mielestäni järkevin) kriteerein verkkovideoita opetuksessaan. Vastuun kantaa oppilaitos, jos tästä toiminnasta tulee jotain seuraamuksia.
PS. TN:n lausunto on myös askel taaksepäin. Detalji tässä kaikessa on se, että opetuksessa saa esittää julkaistuja, mutta ei julkistettuja teoksia. Julkaistu teos on fyysisinä kappaleina jaossa, esim. kaupassa. Tarkkaan ottaen ainoastaan verkossa julkistettu teos ei ole julkaistu, eikä siis mitään vain verkossa julkistettua saisi lainkaan esittää. Tästä on jo Kopiosto aikoja sitten todennut, että verkkosisältöjä saa esittää opetuksessa, vaikka lain kirjain sitä ei sallikaan. TN:n lausunnossa tätäkin asiaa pohditaan ja toteamus on, että lakia pitäisi muuttaa kuten Ruotsissa on jo kauan sitten tehty. Mutta niin kauan kun laki on kuten on, jo pelkän verkkosivun esittäminen projektorilla luokan edessä on tekijänoikeusrikkomus. Eikä verkkovideoita voi esittää kategorisesti koskaan, ellei niitä ole videovuokraamossa tarjolla. Huoh.
PPS. Jos verkkosisältöjen esittäminen lain vastaisesti tuntuu arveluttavalta, voit kenties vedota toiseen epäselvään lain kohtaan, eli opetustilaisuuden julkisuuteen. Ei-julkisessa tilaisuudessa voit esittää mitä vain laillista sisältöä. Perustellusti voidaan väittää, että ainakin peruskoulun opetustilaisuudet ovat tekijänoikeudellisessa mielessä yksityistilaisuuksia. Tämäkin on toki eriäviä mielipiteitä nostattava tulkinta.
”TN:n lausunto on siinä mielessä merkittävä, että jotkin tahot ovat jääräpäisesti väittäneet, että kaikki liikkuva kuva on elokuvaa.”
Elokuvapedagogina annan tälle tukeni – pienellä varauksella. Toisessa yhteydessä olen kirjoittanut näin:
—
Suomen kielessä elokuva on polyseeminen sana, jolla on kolme hieman erilaista merkitystä: 1) Yhtäältä elokuva on kulttuurin laji, taidemuoto, kuten ovat musiikki, kirjallisuus ja teatteri. 2) Toisaalta elokuvalla tarkoitetaan yksittäisiä elokuvateoksia, kuten kirjallisuudessa puhutaan kirjoista ja musiikissa sävellyksistä tai biiseistä. 3) Kolmanneksi elokuva tarkoittaa elokuvaa ilmaisun välineenä ja elokuvateosten materiaalina. Kirjoissa vastaavat aines on kieli ja sävellyksissä musiikki. Elokuvassa se on siis elokuva.
Youtubeen ladattu hassutteluvideo ei välttämättä ole elokuvateos, mutta materiaaliltaan se on väistämättä elokuvaa.
—
Kännykkäkameralla kuvattu elävä kuva on kiistatta elokuvaa, kun siitä puhutaan välineen kontekstissa. Se on kuvattu nykyaikaisella elokuvakameralla.
Animaatioelokuva, tietokonepeli, animoitu gif-tiedosto ja powerpoint-esityksen siirtymäefekti ovat hankalampia. Ne kaikki toki käyttävät liikkuvaa kuvaa, mutta ovatko ne kaikki elokuvaa? Samalla tavalla on epämääräistä missä menee vaikkapa musiikin ja ääni-installaation raja. Tai kuvataiteen ja kineettisen runouden. Reuna-alueilla rajanveto on vaikeampaa.
Yhtä kaikki – liikkuvasta kuvasta ei tietenkään automaattisesti synny ”elokuvateosta”, mutta useimmissa tapauksissa liikkuvasta kuvasta on täysin perusteltua puhua elokuvana.
Voiko youtube videoita näyttää opetuksesessa, jos se esitetään suoraan verkosta ja näytetään tietyille opiskelijoille? Vaikeaa määritellä mitä voi näyttää ja missä tilanteessa.