Minkälaisia verkkovideoita opetuksessa saa esittää

Yleisin opettajien esittämä kysymys jo vuosikymmenen ajan on ollut, saako verkkovideoita esittää opetuksessa. Vastaukseni tähän on ollut JYRKKÄ EHKÄ, koska laki on asiasta monitulkintainen ja eri tahoilla on asiasta vahvoja mielipiteitä.
Nyt Tekijänoikeusneuvosto on antanut vähän konkreettista apua opettajille, jotka joutuvat arvioimaan, minkälaisen videon uskaltavat esittää opetuksessaan.
Lyhyesti: Jos liikkuva kuva on keskeisessä asemassa ja sen ilmaisutavat ylittävät teoskynnyksen, on video luultavasti elokuvateos, jota ei voi esittää opetuksessa. 

Laki ja sen tulkinnat

Puretaanpa asiaa vähän tarkemmin. Ongelman ytimessä on seuraava lakipykälä vuodelta 1961:

21§
Teoksen, joka on julkaistu, saa esittää julkisesti jumalanpalveluksen ja opetuksen yhteydessä.
Julkaistun teoksen saa myös esittää julkisesti tilaisuudessa, jossa teosten esittäminen ei ole pääasia ja johon pääsy on maksuton sekä jota muutoinkaan ei järjestetä ansiotarkoituksessa.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske näytelmä- eikä elokuvateosta. Elokuvateoksen julkisesta esittämisestä tutkimuksen ja korkeakoulutasoisen elokuvaopetuksen yhteydessä säädetään 16 c §:ssä.

Opetuksessa saa siis esittää mitä tahansa, mutta ei elokuvateoksia (tai näytelmiä). Kriittiseksi tulee siis sanan ”elokuvateos” määritelmä, jollaista ei kuitenkaan ole.

Tiettyjen konservatiivisten tahojen tulkinta on ollut, että mikä tahansa teoskynnyksen ylittävä liikkuvaa kuvaa sisältävä tuotos olisi elokuvateos. Tämä tulkinta tarkoittaisi, että opetuksessa ei voisi esittää mitään valvontakameran tallennetta luovempaa liikkuvaa kuvaa.

Toinen tulkinta on, että vuonna 1961 sanalla elokuvateos tarkoitettiin isoilla filmikeloilla toimitettavia elokuvia, eikä parin minuutin videoklippejä, joita kuka tahansa lapsikin voi tehdä vaivatta nykyvälineillä. Pykälän tarkoitus lienee ollut estää elokuvateattereiden toiminnan haittaaminen esittämällä elokuvia koulussa maksutta. Maksutta netissä jaossa olevan videoklipin esittäminen opetuksessa tuskin aiheuttaa taloudellista haittaa, joten eikö tällaista videota sitten voisi esittää?
Tässä oli kaksi ääritulkintaa.  Yleisesti on tiedossa, että kyseinen lakipykälä on vanhentunut ja pitäisi uusia, mutta niin kauan kun laki ei muutu, olemme tässä tilanteessa. Kopiostokin on todennut, että kannattaa käyttää tervettä järkeä. Joten mitä mieltä itse olet? Minkälaisia videoita itse katsoisit voivasi esittää opetuksessa?

Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2015:12

Reilu vuosi sitten tekijänoikeusneuvosto lausui mielipiteensä videoiden elokuvateosmaisuudesta. Lausunto osuu aiemmin esitettyjen ääritulkintojen väliin:

[…] voidaan todeta, ettei kaikkea internetiin ladattua
materiaalia, johon sisältyy liikkuvaa kuvaa ja joka yltää teostasoon, ole välttämättä pidettävä elokuvateoksena. Kukin tapaus jää yksittäistapauksellisesti harkittavaksi. Harkinnassa on otettava huomioon muun muassa eri elementit kuten teksti, liikkuva tai/liikkumaton kuva, äänielementit sekä näiden elementtien keskinäinen suhde kokonaisuuteen nähden.

Opettajan on siis tapauskohtaisesti arvioitava, mikä video on elokuvateos, perustuen eri elementtien keskinäiseen suhteeseen kokonaisuuteen nähden. Ohje lienee järkevä, mutta hieman haastava käytännössä.

Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2017:1

Lähetin itse TN:lle lausuntopyynnön lokakuussa 2015, jossa pyrin konkreettisempiin ohjeisiin. Pyysin TN:n kantaa videoiden elokuvamaisuuteen kolmen esimerkin kautta. Sain lausunnon 2017:01 7.2.2017. Kolmesta esimerkkivideosta kaksi katsottiin elokuvateoksiksi, yksi taas ei.
Testasin elokuvamaisuuden arvioinnin helppoutta tekemällä lyhyen kyselyn, jossa yleisö sai itse antaa mielipiteensä kunkin esimerkkivideon elokuvamaisuudesta.

Kyselyn tulokset

Noin kolmannes vastaajista päätyi samoihin tulkintoihin kuin TN. Kaksi kolmannesta tulkitsi siis videoiden elokuvamaisuuden osittain väärin.

Animaatio otsikolla ”Ne vie meidän naiset” – Katso animaatiosta, pitävätkö pakolaispelot paikkansa. Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että Ylen tekemä informatiivinen animaatio oli elokuvateos, jota ei siis opetuksessa saa esittää. Todettakoon, että animaation tekijät vastineessaan itsekin olivat vähän harmistuneita siitä, että heidän animaatiotaan ei voi opetuksessa esittää, mutta ongelma on laissa. TN:n mielestä kyseessä on elokuvateos.

Valtaosa vastaajista piti puolen tunnin mittaisen puheenvuoron videointia videona, joka ei ole elokuvateos. Videolla esiintynyt professori Teemu Leinonen piti vastineessaan opetusmateriaaliksi tarkoitetun videon esittämisen luvanvaraisuutta ongelmallisena. TN:n mielestä kyseessä ei ole elokuvateos.

Tämä video oli selvästi vaikeampi tapaus vastaajille, vastausten jakautuessa melko tasan. 4 minuutin mittainen video, jossa taustamusiikki, valokuvia, lyhyitä videopätkiä ja tekstitys. Enemmistö päätyi kuitenkin TN:n kanssa samaan mielipiteeseen, että kyseessä on elokuvateos.

Yhteenveto

TN:n antama lausunto tuntuu olevan linjassa yleisön kollektiivisen terveen järjen kanssa, mikä on erinomainen asia. Edelleen hankalaa kuitenkin on, että yksittäisen opettajan tulkinnat ovat helposti joko liian tiukkoja tai löyhiä.
Kannattaa lukea itse lausunnon TN 2017:01 johtopäätökset. Tässä omat tiivistelmäni kiireisille (ja viittaukset lausunnon numerokohtiin):

• Teoskynnyksen ylittävä liikkuva kuva ei automaattisesti ole elokuvateos. Kukin video on arvioitava tapauskohtaisesti. (21)
• Elokuvallisen ilmaisun on yllettävä teostasoon, jotta video on elokuvateos. (26, 27, 28)
• Elokuvateoksessa liikkuva kuva on kokonaisuuden keskeinen elementti. (25)
• Videon kesto, kuvan laatu tai ammatillinen taso eivät ole merkittäviä. Myöskään taiteellinen laatu tai asiapitoisuus eivät merkitse. (25)
• Videon on kokonaisuutena oltava itsenäinen ja omeperäinen ja sen elokuvallisen ilmaisun on kuvastettava tekijän persoonaa teoskynnyksen ylittäen. (28)

Jos itse yrittäisin tiivistää kriteerin elokuvateoksen arviointiin, olisi se seuraava:

Jos liikkuva kuva on keskeisessä asemassa ja sen ilmaisutavat ylittävät teoskynnyksen, on video luultavasti elokuvateos. 

Elokuvateoksen erottaa muista videoista siis se, että kuvallisen ilmaisun tekijän (oleellisesti: ohjaajan) omat vapaat ja luovat valinnat (esitystavat, esitysmenetelmät, tekstin, puheen, musiikin käyttö, kerrontatapa, rytmitys, tyyli…) ylittävät teoskynnyksen. Muistutuksena vielä nyrkkisääntö teoskynnyksen arviointiin:

Teos on riittävän omaperäinen, jos kukaan muu samaan tehtävään ryhtyessään ei päätyisi samaan lopputulokseen.

Elokuvamaisuuden arvioinnissa ei siis ole merkitystä, esiintyykö videolla teoksia. Esimerkiksi puhuttu luento on käytännössä aina teos, mutta luennon videointi ei siltikään ole elokuvateos, koska videon elokuvallinen ilmaisutapa ei yllä teostasoon.
Jos nyt tätä sääntöä koettaisin soveltaa, seuraavat videolajit olisivat mielestäni tyypillisesti elokuvateoksia (alenevassa varmuusjärjestyksessä):

• Elokuvat, elokuvatrailerit
• Musiikkivideot
• TV-mainokset, verkkovideomainokset
• Luontodokumentit
• TV-sarjat
• Animaatiot
• Videokertomukset
• Tietoiskutyyppiset lyhyet videot, joissa käytetään luovasti visuaalisia esityskeinoja

Ja nämä taas eivät mielestäni olisi elokuvateoksia (alenevassa varmuusjärjestyksessä):

• Valvontakameran videotallenne
• Screencast-videot (joissa videolla näkyy tietokoneen ruutu, esimerkiksi jossa opetetaan tietyn ohjelman käyttöä)
• Slidecast, jossa on vaihtuvia kuvia ja ääniraita
• Play-by -videot, jossa videolla pelataan tietokonepeliä ja pelaaja samalla kertoo pelaamisestaan.
• Luentotallenteet
• Esitysdiojen väliset siirtymät (ne ovat teknisesti liikkuvaa kuvaa, mutta nämä siirtymät eivät pääsääntöisesti ole riittävän luovia, koska ne valitaan esitysohjelman valmiista vaihtoehdoista)
• Puhuva pää -videot, joissa henkilö puhuu kameralle (tubettajat, vloggaajat); joskin jos videolla tapahtuu jotain erikoisempaa, elokuvamaisuus voi ylittyä.
• Yhdellä kameralla kerralla tehdyt videotallenteet, joita ei ole suuremmin editoitu jälkikäteen
• Haastattelut
• Opasvideot, ohjevideot
• TV-uutiset
• Talkshow-tyyppiset ohjelmat, joissa ihmiset studiossa puhuvat toisilleen

Yllä olevat luettelot ovat siis omaa tulkintaani ja voivat olla vääriä. Ja monen lajityypin kohdalla voi toki olla poikkeuksia suuntaan tai toiseen, aivan kuten on yleisemminkin teoskynnyksen arvioinnissa ( esimerkiksi kirjat pääsääntöisesti ylittävät teoskynnyksen, mutta puhelinluettelot eivät).
Näillä eväillä toivottavasti opettajien on hieman helpompi arvioida, minkälaisen videon he voivat opetuksessaan esittää ilman pelkoa lain rikkomisesta.  Toisaalta, esimerkiksi Espoon koulutuskuntayhtymä Omnia on jo vuoden 2015 lopusta alkaen ohjeistanut opettajiaan tiettyyn melko järkevään videoiden esittämiskäytäntöön, joka lienee nykylain vastainen, mutta on helpottanut opettajien työtä eikä ole aiheuttanut ongelmia Omnialle.
PS. Vaikka jokin video ei olisikaan elokuvateos, ei se ole silti tekijänoikeussuojan ulkopuolella. Olematta elokuvateos on videon esittäminen opetuksessa sallittua, mutta kaikki videotallenteet ovat automaattisesti lähioikeuden suojaamia 50 vuotta julkaisuhetkestä. Lisäksi videolla mahdollisesti esiintyy suojattuja elementtejä, jotka ovat itsenäisesti suojattuja. Tällaisia voivat olla mm. taustamusiikki, valokuvat, luennot, taideteokset…
PPS. Jos videon esittäminen tuntuu riskaabelilta, voit aina antaa videon katsomisen kotiläksyksi tai linkittää/upottaa videon osaksi verkko-opintomateriaaleja opiskelijoiden itsenäisesti katsottavaksi. Voit tietysti myös pyytää esitysluvan videon tekijältä, tai esittää Creative Commons -lisenssillä varustettuja videoita.