Soitintaminen tarkoittaa sävellyksen teknistä sovittamista tietylle instrumenttien joukolle. Tätä tekee musiikin opettaja päivittäin. Mutta millä perusteella soitintaminen on edes sallittua koulussa?
Musiikin opetuksessa käytetään kolmansien osapuolten sävellyksiä opetuksessa ja opetukseen liittyvissä konserteissa. Käytännössä aina sävellyksiä on soitinnettava, eli sovitettava kulloisessakin opetustilanteessa olevien oppilaiden ja näiden instrumenttien mukaisesti, sekä helpotettava oppilaiden taitoja vastaaviksi. Tällainen muuntelu ei ole luovaa johdannaisteosten luomista.
Soitintaminen ja helpottaminen ovat väistämättä sävellysteoksen muuntelua, joten musiikin opettajia on alkanut askarruttaa, missä sallitun toiminnan rajat menevät. Selvitimme eri tahoilta lupia soitintamiseen ja tässä kävi kuten aiemmin selvittäessämme opetuksen muunteluoikeuksia yleisemmin:
Muuntelu opetuskäyttöön (esim. käännösharjoitukset teksteistä tai nyt soitinnokset sävellyksistä) ovat vuosikymmenien aikana vakiintunut tapa, jota pidetään täysin sallittuna ja perusteltuna, mutta siihen ei löydy mistään laista tai luvasta minkäänlaista oikeutusta (ennen vuotta 2016).
Opetuksen lain vastaiset muunteluoikeudet korjattiin vuoden 2016 alussa Kopioston päivittämällä digiluvalla, johon lisättiin muunteluoikeudet. Musiikki on kuitenkin rajattu digiluvan ulkopuolelle, joten tähän soitintamisen ongelmaan digilupa ei anna ratkaisua.
Teknisesti opettajat siis rikkovat lakia, elleivät pyydä säveltäjiltä ja/tai kustantajilta erikseen lupaa jokaiselle oppitunnilla soitetulle sävelmälle, jota opettaja on soitintanut, mutta käytännössä tällaisia lupia ei kukaan ole pyytänyt eivätkä oikeudenhaltijat sellaista myöskään käytännössä ole edellyttäneet. Ilmeisesti musiikin käyttöä musiikin opetuksessa pidetään moraalisesti kannatettavana opetusmuotona…
Ohje musiikin opettajille on siis se, että opetuskäyttöön tarvittavan soitintamisen katsotaan olevan sallittua, mutta sitä lupaa ei ole missään kirjoitettuna. Tämä ”lupa” koskee siis luokkahuoneessa tapahtuvaa harjoittelua samoin kuin opetustilaisuuksiksi luokiteltavia esitystilanteita. Soitinnettuja nuotteja ei pidä jaella eteenpäin (kuten ei nuotteja yleensäkään). Jos esitykseen tulee ulkopuolisia, on esityksen perustelu opetustilaisuudeksi jo hankalampaa, ja tällöin pitäisi erikseen hankkia oikeudenhaltijoilta tarvittavat luvat. Sovitusluvan voi tarvittaessa pyytää säveltäjältä.
Uutta asiaa 🙂
Teoston ”usein kysyttyä” -sivulta:
”Sovittamista ei ole:
– soitintaminen ilman luovaa panosta
– helpompien versioiden laatiminen
– sävellajin tai äänialan muuttaminen
– sovitusjäljitelmien laatiminen kuulonvaraisesti
– vähäiset muutokset ja esittäjän tulkinnallinen panos
– kaksinnusten tai rinnakkaisäänien lisääminen tai poistaminen.
Improvisointi tai soitintaminen ei ole sovittamista.
Kouluissa voi opetustarkoituksessa esittää sovituksia ilman lupaa, mutta julkiseen esittämiseen ja tallentamiseen tarvitaan lupa. Usein kouluissa kyse on kuitenkin esimerkiksi soitintamisesta, ei sovittamisesta, jolloin lupaa ei tarvita. Soolo tai improvisaatio eivät ole sovittamista.” https://www.teosto.fi/usein-kysyttya/#mika-on-sovittamista
No hienoa että Teosto on saanut tähän jonkinlaisen linjauksen. Muutama vuosi piti tätä odottaa.