Uusi tekijänoikeusdirektiivi korjaa vihdoin vuoden 1961 lakipykälän, jonka vuoksi verkkovideoiden esittämistä ei ole sallittu opetuksessa.
Vuosien ajan opettajia eniten askarruttanut kysymys on ollut verkkovideoiden esittäminen – sallittua vai ei? Vastaus tähän oli vuosia ”jyrkkä ehkä”, tai ”käyttäkää tervettä järkeä”. Käytännössä mikään kirjoitettu säädös ei ole selvästi kertonut tilannetta ja vastuu videomateriaalin käytöstä on sälytetty opettajalle.
Toukokuussa 2019 hyväksytty tekijänoikeusdirektiivi (”digital single market”) sisälsi monia vähintään kiistanalaisia pykäliä, mutta myös paljon hyviä uudistuksia. Yksi niistä on 5. artikla, joka edellyttää jäsenmaiden lakien muutosta:
”…jotta sallitaan teosten ja muun suojatun aineiston digitaalinen käyttö yksinomaan opetuksen havainnollistamiseen, siltä osin kuin käyttö on perusteltua tavoiteltavan ei-kaupallisen tarkoituksen vuoksi…”
Direktiiviteksti
Jäsenmailla, kuten Suomella, on nyt toukokuuhun 2021 aikaa tehdä lakimuutokset, jotka täyttävät direktiivin. Käytännössä videomateriaalin käyttäminen opetuksen havainnollistamiseksi sallitaan joko
- poikkeuksella (kuten vaikkapa sitaatit)
- tai sopimuslisenssillä, josta oppilaitokset tai ministeriö maksavat tekijänoikeusjärjestöille (kuten vaikkapa kirjojen valokopiointilupa).
Opettajan näkökulmasta lain toteutuksella ei ole väliä, mutta oppilaitosten ja tekijöiden näkökulmasta kyse on toki rahasta, joten tästä varmaan saadaan ihan hyvä vääntö aikaiseksi. Lopputulema tulee kuitenkin olemaan, että opettajat voivat käyttää havainnollistamiseen mitä tahansa muuten laillista materiaalia.
Mikä on tilanne juuri nyt?
Vasta kun tekijänoikeuslakia muutetaan, muuttuu tilanne virallisesti.
Toistaiseksi verkkovideoita saa esittää opetuksessa vain, jos ne eivät ole ”elokuvateoksia”, eikä tätä tulkintaa opettajan ole aina ihan helppo tehdä.
Toisaalta, tiedämme että verkkovideoita käytetään opetuksessa, mm. Omniassa ihan koulutuskuntayhtymän virallisen ohjeen perusteella, eikä tällainen lain kirjaimen vastainen toiminta ole aiheuttanut mitään hankaluuksia opettajille tai oppilaitoksille.
Kun nyt direktiivi Euroopan tasolla sanoo, että videoitakin tulee voida opetuksessa esittää, on vaikea nähdä, että jokin oikeuksien haltija jaksaisi hermostua pedagogisesti perustellun videon esittämisestä ei-kaupallisessa opetustilanteessa.
Mutta tarkkaan ottaen pitäisi vielä odotella lain muutosta.
PS. Ja tämä kaikkihan koskee vain verkkovideoita. Elokuvien ja tv-ohjelmien esittämisessä on jo lupamekanismit, eli koulujen on maksettava niiden esittämisestä.
Tarkoittaako tämä nyt sitten uutta epämääräistä hyvitysmaksua jota maksetaan Kopiostolle niin koulut saavat sitten näyttää opetuksessa vaikkapa jonkun espanjalaisen harrastelijan kuvaaman hassun kissavideon?
Ja Kopiosto sitten tilittää rahoja omille jäsenilleen…
No, videoiden osalta Kopiosto ei liene oikea tekijänoikeusjärjestö, oikeampi on APFI (entinen Tuotos ry). Mutta tuleeko tähän hyvitysmaksu vai ei riippuu nyt siitä, millaiseksi laki muodostuu seuraavan parin vuoden aikana. Siihen voinee vaikuttaa mm. kommentoimalla luonnosta ja vaikuttamalla niihin tahoihin, jotka ovat neuvotteluissa ja lakityössä mukana.
YouTuben kohdalla oikea voisi ennemminkin olla ”Suomen Tubettajat ry”.
Lakia tulisi muuttaa niin että koulut saisivat ilman mitään maksuja näyttää kaikkea internetissä olevaa ilmaista sisältöä, poislukien tietenkin maksulliset palvelut kuten Netflix, HBO, C More, Ruutu jne.
Sitten myös kouluille tulisi saada oikeus näyttää vapaita TV kanavia opetuksessa sekä DVD ja Blu-ray levyjä ilman mitään erillisiä korvauksia.
Mitäs muuten Tarmo sanoo kun yläasteen diskoissa soitetaan musiikki suoraan mp3na tai Spotifyystä? Eikä kellekkään makseta mitään muuta kuin korkeintaan Spotify Premium.
Katsotaan, mihin laki asettuu ensi keväänä…
Yläasteen diskojen osalta jos ja kun koulu järjestää tilaisuuden, kunnan maksama teostolupa kattaa tämän toiminnan. Jos tilaisuuden järjestää esim vanhempainyhdistys, on heidän hankittava esityslupa tilaisuutta varten. Ei maksa paljon.
Kajaanissa oli muutama vuosi sitten wanhoin tanssit ja eräs oppilas joka harrasti musiikin tekoa halusi ostaa tapahtumaa varten lisenssit ja luuli että maksu on sen muutaman kympin, myöhemmin Teostolta tulikin sitten vähän isompi lasku kun oli väärän lisenssin ostanut. Muut luokkalaiset olivat sitä mieltä että mitään maksuja ei kannata ruveta maksamaan, eikä olisi näköjään kannattanutkaan.