Kopioston Digilupaa ei ollut Opettajan tekijänoikeusopasta kirjoitettaessa. Seuraavan tekstin voisi lisätä kirjaan korvaamaan sivulla 83 olevan otsikon ”Teosten välittäminen verkossa”.
Tekstiä päivitetty 30.3.2016 vastaamaan muuttuneita Digiluvan ehtoja. Ajantasaiset yksityiskohdat löydät aina Kopioston Digilupa-sivuilta. Vuoden 2016 alusta ovat voimassa aineiston käännös- ja muunteluoikeudet.
Kopioston Digilupa
Toukokuun 2011 lopussa julkaistiin Kopioston Digilupa, joka sisältää oleellisesti kolme lupaa: skannausluvan, verkkosisällön kopiointiluvan sekä luentojen videointiluvan. Lupa on saatavilla peruskoululle, lukiolle, ammatillisille oppilaitoksille ja ammattikorkeakouluille sekä vuodesta 2012 myös yliopistoille.
Vuonna 2012 OKM on maksanut luvan valmiiksi kaikille ammattikorkeakouluille ja yliopistoille. Muihin oppilaitoksiin lupa on erikseen hankittava kouluun oppilasmäärään perustuvaa vuosimaksua vastaan.
Syksyllä 2014 OKM maksoi digiluvan valmiiksi peruskouluille, lukioille ja ammatillisille oppilaitoksille, mutta ei enää ammattikorkeakouluille tai yliopistoille. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot sopivat digiluvasta ja valokopioluvista yhteisesti Kopioston kanssa, joten lukuvuonna 2014-2015 digilupa kattaa kaikki oppiasteet Suomessa, joskaan ei vapaata sivistystyötä.
Lukuvuoden 2014-2015 aikana (amk ja yliopisto syksystä 2014 alkaen, perus- ja toinen aste vuoden 2015 alusta alkaen) digilupa laajeni koskemaan nuotteja ja laulujen sanoituksia, joita voi siis kopioida ja esittää samoilla ehdoilla kuin tekstiaineistoakin.
Verkkoaineiston kopiointi
Digilupa antaa sekä opettajalle että oppilaille oikeuden kopioida samalta verkkosivustolta aineistoa korkeintaan 20 tulostettua sivua vastaavan määrän lukuvuodessa. Kuvat lasketaan kukin yhdeksi sivuksi, jos ne kopioidaan erillisinä. Nämä digitaaliset kopiot saa halutessaan raportoida Kopioston raportointipalvelussa, jolloin autatte Kopiostoa ymmärtämään, minkälaista sisältöä digiluvalla kopioidaan.
Tätä kopioitua aineistoa opettaja saa käyttää täydentämään itse tekemäänsä oppimateriaalia tai koostaakseen muuta materiaalia täydentävän aineistopaketin, joka koostuu kokonaan tai osittain digiluvan perusteella kopioidusta aineistosta.
Opiskelija saa käyttää kopioimaansa aineistoa harjoitustöidensä laatimisessa. Tähän lasketaan esitelmät, raportit ja muut harjoitustyöt.
Lupa sallii aineiston käytön sellaisenaan opettajan opetusmateriaalin tai oppilaan harjoitustyön yhteydessä. Aineistoa ei siis saa muuntaa: tekstiä ei saa kääntää toiselle kielelle tai yhdistää muuhun tekstiin, eikä kuvia saa rajata, värjätä tai muuten muunnella. Isyysoikeutta on tietenkin aina kunnioitettava, eli hyödynnetyn aineiston tekijöiden nimet tulee mainita tarkasti ja oikein.
Luvan perusteella tehtyjä kopioita saa säilöä koulun koneilla ja verkkolevyillä kyseisen kurssin ajan. Niitä voi välittää myös koulun sisäisessä tietoverkossa, mutta vain samalle opetusryhmälle. Koulun oppimisalustalla oleva alue, johon vain kyseinen ryhmä pääsee, on siis sallittua aluetta, mutta laajempi jakelu ei. AMK- ja yliopisto-opetuksessa aineiston levittäminen sähköpostitse opetusryhmälle on sallittua, mutta muilla oppiasteilla sähköpostitse levittäminen ei ole sallittua, kuten ei ole minkään sosiaalisen median palvelunkaan käyttö. Tuotoksia saa myös esittää koulun opetuksessa sekä koulun järjestämissä maksuttomissa tilaisuuksissa, joiden yleisönä on lähinnä henkilökuntaa, oppilaita ja sukulaisia.
Tekstin ja kuvien lisäksi vuodesta 2014 alkaen myös laulujen sanoitukset ja nuotit ovat luvan piirissä. Sen sijaan luvan ulkopuolella ovat työ- ja harjoituskirjat, kotimaiset näytelmät, audiovisuaaliset teokset (eli videot, musiikki ja äänet). Käytännössä vain tekstit, kuvat ja laulujen sanoitukset ja nuotit ovat siis luvan piirissä. Lisäksi kuka vain voi ilmoittaa kieltävänsä omien aineistojensa käytön. Tämä kielto ilmoitetaan Kopiostolle, joka ylläpitää listaa kielletystä aineistosta, jota opettajien ja oppilaiden on toki seurattava.
Skannauslupa
Skannauslupa antaa oikeuden skannata painetusta materiaalista 5–20 sivua julkaisua kohti (oppiasteesta riippuen). Skannatut PDF-tiedostot saa raportoida ja leimata Kopioston verkkopalvelussa niin halutessaan. Kopioluvalla leimattuja PDF-tiedostoja voi sitten käyttää opetuksessa samaan tapaan kuin verkosta kopioituakin aineistoa: niitä ei saa muunnella, eikä niitä saa jaella opetusryhmän ulkopuolelle tai kurssin päätyttyä.
Luennon tallennuslupa
Kolmas tärkeä digiluvan antama oikeus liittyy luentojen ja opetustilaisuuksien videointiin. Videoinnissahan on ongelmana se, että jos opettaja videotykillä esittää jotain verkkoaineistoa, on hänellä esittämiseen kyllä lupa, mutta luennon välitys videoteitse muualla oleville on esitysoikeuden ulkopuolella ja siten muiden teoksia ei etäopetuksessa voikaan esittää. Jos video vielä tallennetaan, syntyy teoksista kopio, johon ei myöskään ole oikeutta. Digilupa antaa nämä oikeudet. Luentoja videoidessa opettajan ei enää siis tarvitse miettiä, mitä aineistoa hän voi esittää, muttei kuitenkaan saa päästää videolle näkymään. Videointioikeus sallii luennon katsomisen samanaikaisesti, eli etäosallistujat saavat seurata opetusta. Tallenteen voi myös tallentaa kurssin ajaksi koulun sisäverkkoon, eli luentoa voi seurata myös jälkikäteen. Tallennetta ei saa kuitenkaan näyttää muille kuin opetusryhmän oppilaille ja pääsy siihen on suljettava kurssin päätyttyä. Uuden kurssitoteutuksen alkaessa pääsy tallenteeseen voidaan taas avata.
Pohdintaa digiluvasta ja vaihtoehtoja (ei enää kirjaan)
Jotta oppilaat ymmärtävät tekijänoikeusasiat, aiheuttaa tämä lupa hieman päänvaivaa. Oppilaille on tehtävä selväksi, että täällä koulussa he saavat tämän 20 sivua / sivusto kopioida aineistoa ja käyttää harjoituksissaan, ja että opettaja saa tehdä saman, mutta näitä tuotoksia ei saa koskaan laittaa julkisesti verkkoon. Ongelma on tietysti se, että kun oppilaat tottuvat aineiston ottamiseen, tavasta voi olla vaikea päästä eroon. Lisäksi jos oppilas haluaisi niitä harjoitustöitään saada nettiin julkaistua kavereiden, vanhempien tai muiden ihmeteltäväksi, ei hän voi tätä digilupaa hyödyntää.
Ja loppuun vielä toteamus, että jos koulun käytäntöjen perusteella luokkahuoneopetus voidaan katsoa tekijänoikeudellisesti yksityistilaisuudeksi, saa opettaja hakea verkosta aineistoa esitysmateriaaliinsa, samoin kuin oppilaat voivat hakea verkosta aineistoa omiin harjoitustöihinsä – ilman tätä lupaa ja sen tuomia rajoituksia. Yksityistilaisuuden oikeuksien perusteella toimiminen ei kuitenkaan salli verkkoaineiston välittämistä oppimisalustalla tai digitaalisten kopioiden jakamista oppilaille luokassa, mitkä tämä lupa sallii. Kummassakaan tapauksessa ei näin tehtyjä tuotoksia saa koskaan tuoda julkiseen tilaan, kuten avoimeen verkkoon.
Muistutetaan vielä, että avoimilla lisensseillä varustettua sisältöä opetuksessa ja koulussa voi tietenkin käyttää, paljon laajemmin ja vapaammin kuin tämän luvan perusteella nettisisältöä voi käyttää. Vaikka avoimesti lisensoitu sisältövalikoima on rajatumpi, on se kuitenkin kasvatuksellisesti ja monessa muussakin mielessä parempi vaihtoehto kuin tämän luvan turvin tapahtuva koululuokan sisäinen teosten hyödyntäminen.
Asiassa on siis menty jo hyvin eteenpäin – Kiitos siitä asiassa aktiivisena olleille!
Tässä muutama lainaus teksteistä, joihin toivon vielä tarkennusta: Kommenttieni ja kysymysten kera.
”Sallittua olisi esimerkiksi kuvien ottaminen verkosta omaan diaesitykseen, muttei diaesityksen rakentaminen ainoastaan verkosta löytyneistä kuvista ja tekstistä” sekä ”Lisäksi lupa antaa oikeuden videoida luentoja ilman, että täytyy varoa luennossa esiintyviä teoksia” : Tämä on erittäin hyvä asia ja helpottaa kovasti tuntimateriaalien tekemistä ja tunnin pitämistä, mutta sitten on tämä hankala rajoitus …
” Video- ja musiikkiaineistoa lupa ei koske”: Ainakin biologiaan ja maantieteeseen löytyy netistä erinomaisia videoita ja animaatioita eli jos tulkitsen asiaa oikein niitä ei saa linkittää opetusmateriaaliin ainakaan silloin, kun tunti videoidaan. Eli minusta nämä jäävät edelleen harmaalle alueelle ja tuo ”teos” edelleen tarkoittaa lähinnä vain kirjassa tai netissä olevia kuvia ja tekstejä.
”Koulun oppimisalustalla oleva alue, johon vain kyseinen ryhmä pääsee, on siis sallittua aluetta, mutta laajempi jakelu ei.”: Miten tulkitaan esim. Moodlen käyttö (sehän pyörii kursseittain – ei ryhmittäin) puhumattakaan yhä enenemässä määrin käytettävistä sosiaalisen median ympäristöistä opetusmateriaalin jakelukanavana (esim. Wikispaces, facebook) ? Niissähän on kyseessä ”laajempi jakelu”.
”Videointioikeus sallii luennon katsomisen samanaikaisesti, eli etäosallistujat saavat seurata opetusta. Tallenteen voi myös tallentaa kurssin ajaksi koulun sisäverkkoon, eli luentoa voi seurata myös jälkikäteen.”: Miten tulkitaan esim. ISOarkisto tai YouTube tai muut vastaavat laajemmalle käyttäjäkunnalle tarkoitetut jakelukanavat – Eivät ne ole ”koulun sisäverkkoa”?
Tulkintavaikeuksia aiheuttavat myös esim. Moodleen tai Wikiin tehdyt, pysyvään käyttöön tehdyt kurssit ja niiden materiaalit – Voiko niihin koota materiaalia ja tehdä kurssin sisällön jatkuvaan käyttöön vai pitääkö ko. kurssin materiaali poistaa ryhmän/kurssin loputtua tehdä se aina uudelleen seuraavalle ryhmälle?
Kiitos hyvistä kysymyksistä, Aarne.
Videot ja musiikki ovat tosiaan luvan ulkopuolella. Tai näin ainakin lukee Kopioston FAQ:ssa, vaikka itse lisenssitekstissä näin ei mielestäni sanota. Videoiden kopiointi netistä ei siis edelleenkään ole sallittua. Verkkovideon esittäminen suoraan verkosta, esim. YouTubesta, on kovin epäselvä asia (katso oppaan sivu 82). Luentotallenteeseen video ei saa päätyä. Mutta videota voi joka tapauksessa linkittää/upottaa oppimateriaaliin tai oppimisalustalle, josta oppilaat voivat itse videon katsoa.
Digitaalisen jakelun osalta luvan perusteella kopiodut teokset saavat päätyä vain kyseisen opetusryhmän nähtäville. Moodlessa kyseiselle alueelle eivät siis muut oppilaat saa päästä. Ja luvan ehtojen mukaan kurssin päätyttyä on aineisto poistettava sieltä Moodlesta. Verkon julkisiin palveluihin näitä teoksia ei sitten tietenkään voi levitellä.
Videointioikeus sallii siis verkkosisällön näkymisen videotallenteella. Lupa on aika tarkkaa digilevityksestä ja käytännössä tallennetta saa säilöä vain koulun sisäverkossa, ei missään kolmannen osapuolen palvelimella, vaikka se sieltä näkyisikin vain opetusryhmälle.
Jos Moodlessa tms. on pysyvää aineistoa kurssille, jota käytetään vuodesta toiseen, ei sinne voi nähdäkseni tämän luvan perusteella kopioida netistä aineistoa. Suosittelen siis linkittämään sopiviin resursseihin sekä suosimaan avoimesti lisensoitua aineistoa.
Opetan tanssilajia, jossa lyriikat ovat tärkeät koreografian kannalta. Onko lyriikkoja oikeus printata netistä, tai mitä oikeuksia siihen tarvitaan?
Onko luvallista tehdä itse suomennokset lyriikkoihin, joiden tekstit ovat muulla kielellä. Suomennokset ovat siihen tarkoitukseen, että lyriikat tulisivat ymmärretyiksi ei esim. sitä varten, että kappaletta esitettäisiin jossain vaiheessa suomeksi. Jos on luvallista tehdä käännös, onko muilla oikeutta käyttää ko. käännöstä eteenpäin ilman lupaa?
Pitääkö lopputuotosprintissä näkyä nettisivuosoite, mistä lyriikat on otettu tai lyriikan oikeudenomistajan nimi?
Lyriikat ovat tekijänoikeuden suojaamia teoksia. Jos oppilaitoksellasi on Kopioston valokopiointilupa, voit sen perusteella tulostaa ja valokopioida lyriikkaa (ja sinänsä kaikkea nettisisältöä) oppilaille. Ilman lupaa lyriikoiden kopioiminen ei ole sallittua. Kopioissa olisi hyvä näkyä, mistä ne on kopioitu tai vähintään, kenen teoksia ne ovat.
Muunnoksia kuten käännöksiä et valitettavasti voi tehdä minkään luvan turvin. Ainoastaan lyriikan tekijältä luvan saamalla voit tehdä käännöksen. Yksityiskäyttöön voit toki tekstit kääntää, mutta luultavasti opetustilaisuuttasi ei voi luokitella yksityistilaisuudeksi, joten et voisi käännöksiäsi siinä hyödyntää.
Kiitos Tarmo, vastauksista. Mieleen nousi lisäkysymyksiä:
– Oppilailta voi halutessaan varmaankin ottaa materiaalimaksun, vastineeksi Kopiostolle maksetusta korvauksesta lyriikoiden printtauksesta netistä (kyseessä pieni yksityinen tanssikoulu)? Tai voiko tehdä pienen lyriikkanivaskan kyseisen vuoden lyriikoista, jolle on sitten tietty hinta?
– Voiko tehdä niin, että jakaa oppilaille lyriikat alkuperäiskielellään ja sitten kertoo suusanallisesti mitä ko. lyriikka on suomeksi (ja oppilaat kirjoittavat halutessaan muistiin omaa yksityiskäyttöään varten)? Vai onko tämäkin muuntelua vaikkei jaakaan käännöstä painettuna tekstinä? Ainakin lyriikkojen viereen voi varmasti kirjoittaa sanakirjamuodossa suomennoksia, tyyliin: jos lause kuuluu ”kukat ovat kauniita”, voi viereen kirjoittaa ”kukka = käännössana”, ”kaunis = käännössana”?
– Pitääkö kopiot antaa eteenpäin sellaisenaan vai voiko tekstin leikkaa-liimata ko. nettisivutaustasta ja liittää omaan word-doccariin, mihin tulee myös muuta infoa ko. biisistä?
Materiaalimaksun osalta on tarkistettava, mitä Kopiostolta saadussa kopioluvassa sanotaan. Koulujen valmis lupa ei salli maksun ottamista, mutta teillä voi olla erilainen kopiolupa.
Tarkkaan ottaen edes suusanallisesti tekstin kääntäminen toiselle kielelle ei ole sallittua – muunneltu kopio sekin on. Myönnän kyllä itsekin, että tässä kohtaa viimeistään alkaa tuntua lainkuuliaisuus aika rasittavalta. Yksittäisten hankalien sanojen kääntäminen sen sijaan on ihan ok. Käytännössä kannattanee varmaankin vedota siihen, että opetuksenne on yksityistilaisuus, joten siinä tilaisuudessa on sitten oikeus muunnella muiden teoksia, eli vaikkapa kääntää lyriikkaa. Edelleenkään niiden kopioiden jakelu ei ole sallittua.
Sillä ei ole väliä, printtaatko tekstin suoraan netistä vai käytätkö Wordin kautta ja liität oheistietoa mukaan. Sama tulostus- ja valokopiolupa siihen tarvitaan ja myös riittää.
Kiitos todella hyvistä ja tyhjentävistä vastauksista!!!
Kolikossa on aina kääntöpuoli. Olen itse digitaalisen oppimateriaalin ammattimainen tekijä. Digiluvan idea on sinänsä hyvää tarkoittava, mutta digitaalisen julkaisemisen tekniset realiteetit aiheuttavat helposti sen että opettaja ja koulu edesauttavat tahtomattaan laitonta kopiointia. Se ei pitkällä tähtäimellä helpota ketään, koska suomenkielisen oppimateriaalin tuottaminen esim. ammatilliseen perusopetukseen alkaa monella pienellä ammattialalla olla kannattamatonta.
Esim. opettaja tai oppilas julkaiseen koulun verkko-oppimisympäristössä digiluvan ehtojen mukaisesti kuvan. Joku linkittää kuvan edelleen tai hakukone indeksoi sen kuvahakuun. Tämän jälkeen kuva on ”vapaasti internetissä”, eli Kopioston tulkinnan mukaan heidän myöntämän käyttöoikeuden piirissä. Tämän jälkeen yhteys alkuperäiseen tekijään katkea ja hän jää nuolemaan näppejään.
Ei voida olettaa että opettaja tai oppilas kykenee arvioimaan koulun verkko-oppimisympäristön tietoturvaa.
Hyvät opetukseen soveltuvat kuvat eivät synny itsestään! Yhden kuvan tekemiseen kuluu helposti useita työpäiviä. Kun digitaalisessa maailmassa vuoto tapahtuu, niin sitä on mahdoton jälkikäteen korjata.
Lähtökohtaisesti kaikkien pitäisi ymmärtää että internetissä olevat kuvat joissa ei ole mainittu oikeudenomistajaa ovat varastettuja. Digilupa kannustaa näiden käyttöön ja Kopiosto kerää siitä vielä korvausta! Minun oikeustajun mukaan se on varastetun tavaran myymistä ja sen pitäisi olla rangaistava teko.
Toinen ihan uskomaton porsaanreikä on tekijänoikeuslain 26 § joka käytännössä siirtää Kopiostolle oikeudet myydä myös Kopiostoon kuulumattomien oikeuksia, jos oikeudenhaltija sitä ei erikseen kiellä. Tulee mieleen vitsi ”Saako naapurin tontille rakentaa? ->Kyllä saa, jos hän ei sitä ole erikseen kieltänyt”
Tekijänoikeuslaki ja Kopiosto on ihan uskomattoman vieraantunut tekijöiden arkielämästä!
Kuuluuko ulkomaisen julkaisun artikkeli myös tämän digiluvan ja skannausluvan piiriin Suomessa? Esim. yhden artikkelin kurssialueelle skannaaminen painetusta lehdestä, joka löytyy yliopistokirjaston hyllystä siksi, että siihen ei ole saatu järkevää e-version lisenssiä.
Kyllä, nämä luvat ovat globaaleja eli koskevat kaikkea maailman materiaalia, valmistusmaasta riippumatta.
Hei,
Voinko skannata tai ottaa kuvan oppilaalleni hänelle ostetusta tehtäväkirjasta sivuja Google Driveen ja jakaa ne hänen kanssaan yhteisessä kansiossa? Hän ei fyysisten rajotteiden vuoksi pysty kynätyöskentelyyn vaan tekisi tehtävät tietokoneella Google Drawings sovelluksessa. Tämä olisi erittäin hyödyllinen tieto. Kiitos etukäteen, jos osaatte vastata.
Digilupa ei tällaista mahdollista, mutta katsopa artikkelimme Oppikirjan skannaus ekirjaksi omaan käyttöön.
Kiitos! Aivan mahtavaa, että tällaisiin juttuihin saa apua luotettavalta taholta. Periaatteessa mainitsemani on siis yksityiskäytön piirissä. Minä olen sitä lähipiiriä, joka avustaa skannauksessa (vaikkakin skannaan sen oppilaan kanssa jaettuun kansioon) ja oppilas on yksityiskäyttäjä. Hmm. Pulmana ehkä on se, että pitää jakaa kahden Googlen tunnuksen välillä.
Hei! Tarkennuksena, että opettajana et ole oppilaan lähipiiriä. Käytännössä oppilaan täytyy saada tehtyä tämä kopio omaan yksityiskäyttöönsä, ja hän voi siihen pyytää apua vaikkapa opettajalta. Se, miten toimitat oppilaan pyytämän yksityiskopion hänelle lienee tekninen yksityiskohta.
Terve, pakko todeta että hallitsen aihetta hyvinkin puutteellisesti. Muistan kuitenkin, että yliopiston opiskelijat kopioivat aika paljon kurssikirjoja lähes 100%. Kysymys: kun erilaisilla ulkomaalaisille tarkoitetuilla kielikursseilla, myös maksullisilla käytetään suomen kielen oppikirjoja, niin tehdään niistä paljon lisäharjoituksia, käännetään toiselle kielelle, muokataan jne. Usein ne kurssit järjestetään Suomen ulkopuolella, jopa oppilaitoksissa. Ymmärränkö oikein että kaikissa näissä tapauksissa rikotaan tekijänoikeuksia?
En voi ottaa kantaa Suomen ulkopuolella tapahtuvaan toimintaan – tällöin laillisuuden määrittää paikallinen lainsäädäntö.
Mutta Suomen lakien mukaan omaan yksityiskäyttöön kopiointi on sallittua. Jos siis opiskelija itse oma-aloitteisesti kopioi kurssikirjaa tai muuta materiaalia omaan käyttöönsä (millä tahansa tavalla), on se sallittua. Mutta jos oppilaitoksen toiminta perustuu siihen, että opettajat edellyttävät tai kannustavat kirjojen kopiointiin, ei se enää ole yksityiskopiointia.
Samoin jos oppilaat tekevät käännöksiä, muokkauksia yms. oman opiskelunsa ohessa, on se sallittua yksityiskopiointia. Mutta jos opettajat sitä tekevät, pitää muunnosten tekemiselle ja muokkaamiselle olla luvat.