Kopiokissa löytää tallennevälineen yllättävästä paikasta. Miten ne säännöt menivätkään – saiko koulussa tallentaa lupaa kysymättä?
Lataa sarjakuva tulostuskelpoisena PDF-tiedostona.
Kuvia, videoita ja äänitallenteita tehdessä on muistettava seurata seuraavia sääntöjä:
- tekijänoikeuslaki rajoittaa teosten ja teosesitysten tallenteiden tekemistä
- henkilösuojalaki rajoittaa ihmisten kasvojen ja muiden henkilötietojen julkaisemista
- koulun omat säännöt voivat rajoittaa tallenteiden tekemistä
- rikoslaki rajoittaa tallenteiden tekemistä tietyissä tilanteissa
Tarkista siis koulusi säännöt: Jos siellä ei kielletä tallenteiden tekemistä, saat niitä tehdä omaan yksityiskäyttöösi. Muista silti, että jos tallentamasi henkilöt kieltävät sinua tallentamasta, on tätä kieltoa paras noudattaa. Jos tallenteella näkyy muita ihmisiä tai siihen tallentuu vaikkapa opettajan luento (tai toisen oppilaan esitelmää), on asianomaisilta aina kysyttävä lupa julkaisuun. Luvatta tallenteen julkaiseminen edes pienelle porukalle on joko henkilötietolain tai tekijänoikeuslain vastaista ja siitä voi pahimmassa tapauksessa päätyä jopa selliin.
Lisätietoja: 10 ohjetta ympäristöään kuvaavalle.
Joskus olen miettinyt sitä, tiedostavat opiskelijat älypuhelimineen tämän…
Mites henkilö, jolla on eideettinen (tai hyvin lähellä sitä) muisti? Hänhän luo tallenteen, ja pystyy tarvittaessa jakamaan sen joko sanelemalla tai kirjoittamalla. Entä tulevaisuudessa kun teknologiasta tulee erottamaton osa ihmistä? Pitääkö tunnille mennessä laittaa tallennus (muisti) eksplisiittisesti pois päältä? Eikö henkilökohtaisten tallenteiden tekeminen ole pääasiassa vain hyvä asia?
Niin no, tää on yhteydessä siihenkin, onko opettajalla oikeus tekemäänsä materiaaliin vai onko koulussa tuotettu materiaali koulun yhteistä? Jos jälkimmäinen, niin kait silloin periaatteessa vois tallentaa, jos ei hyödynnä kaupallisesti. Jos opettajalla sen sijaan on tekijänoikeus yli koulun, niin sitten ei audiovisuaalista tallenusta. Näin utse ymmärrän asian
Nykytulkinta lienee pääosin se, että opettajalla on oikeudet omiin teoksiinsa, ei koululla. Vaikka koululla olisikin, ei se suoraan tarkoita, että oppilaalla olisi oikeus tehdä kopioita ja julkistaa niitä.
Sarjakuvassakin kuvattu yksityiskäyttö on joka tilanteessa sallittua.
On varsin erikoinen asetelma että yritysmaailmassa on täysin normaalia ja odotettua että työajalla tuotettu materiaali on pääasiassa työnantajan, mutta kun veronmaksaja maksaa sisällöstä sen saakin pitää yksityisomaisuutena.
Ero ei ole niinkään yrityksien ja julkisen sektorin välillä. Kyllä virkamiehen työn tuloksetkin kuuluvat virastolle, jossa hän on töissä. Poikkeuksen tekee juuri opetus alana, jossa opettajien itse tuottama materiaali ei sinänsä kuulu työtehtäviin. Työ- tai virkasopimuksessa ei siis yleensä lue, että opettajan tulee tuottaa oppimateriaalia opetuksensa tueksi. Jos näin lukisi, tilannekin olisi toinen.
Vastaavasti jos vaikkapa virkamies toimii virastossa viestintätehtävissä, voidaan tulkita, että hänen tekemänsä tiedotteet ja somepostaukset kuuluvat viraston hallintaan. Mutta jos jokin toinen virkamies, jonka tehtävät eivät liity viestintään, postailee jotain työhön liittyvää someen, on tämä hänen omaa yksityistä tekemistään.
Tarkoittaako tämä koko luennon tallentamista vai vain sen osia? Opiskelijat ottavat kuvia luennon (no, paremminkin luentokeskustelun) esityksistä. Tämä on ihan järkevää toimintaa toisinaan. Opettajan luentodiat eivät ole tekijänoikeuden piirissä (elleivät sisällä jotain erityistä teosmaista ominaisuutta).
Yksityiskäyttöön saa kopioida mitä vain laillisesti saatavilla olevaa aineistoa. Luennon tallentamisessa kyse on teoksen esityksen tallentamisessa, joten jo pienen pätkän tallentaminen (äänellä tai videolla) on luvanvaraista, ellei sitä tee yksityiskäyttöön. Ja lisäksi jos ja kun henkilöitä esiintyy tallenteessa tunnistettavasti, mennään yksityisyydensuojan puolelle, eli jakaminen edellyttää lupaa esiintyviltä henkilöiltä ja alaikäisten kohdalla heidän huoltajiltaan.
Yksityisyydensuojan korostaminen näyttää nousevan keskiöön, kun miettii tallennusluvan antamista tai opiskelijoiden ”omatoimista” oppitunnin taltioimista. Tunnilla tulee suhteellisen usein esiin asioita ja esimerkkejä elävästä elämästä asiakasesimerkkeinä, jotta teoria ja käytäntö integroituisi opiskelijan mielessä paremmin. Kun käsitellään arkaluonteisia ilmiöt vaikkakin hieman muunneltuina esimerkkeinä, näen tuntien taltionnin jopa luvan kanssa ongelmallisena.
Opiskelijat ottavat taululla olevasta materiaalista kuvan, materiaali on yleensä minun tekemää ja usein myös yhdessä opiskelijoiden kanssa. Käyttävät kuvia oman muistin tueksi, onneksi eivät ota äänitallenteita.