Vaikka Kopiokissa tietää kaiken, on hänenkin neuvoillaan rajansa: Kun jokin on niin epäselvää, että kukaan ei tiedä, miten asia oikeasti menee. Tällöin on kissakin pihalla.
Lataa sarjakuva tulostuskelpoisena PDF-tiedostona.
Opetuksen asema yksityistilaisuutena koskettaa monia opetuksessa tapahtuvia toimenpiteitä, siksipä sitä on käsitely monissa tämän blogin kirjoituksissa, kuten esimerkiksi tässä: Verkkotekstit vieraan kielen opetuksessa.
Ongelmahan on lopulta siinä, että Suomen tekijänoikeuslaissa ei sanota opetuksen julkisuudesta tai yksityisyydestä mitään. Vaikka perusopetuslaki sanoo opetuksen olevan julkista, sana ”julkinen” ei välttämättä tarkoita samaa näissä eri laeissa. Voit lukea ristiriitaisen tekijänoikeusneuvoston lausunnon 1987:2.
Kansalaisaloite tekijänoikeuslain korjaamiseksi on käynnissä keväällä 2013. Jos aloite saa 50000 allekirjoitusta, se menee eduskunnan käsittelyyn. Aloitteessa lisätään pykälä, joka toteaa opetuksen olevan tekijänoikeuden kannalta yksityistilaisuus. Jos haluaisit kannattaa aloitetta, lue tiivistelmä lakimuutoksesta opetuksen näkökulmasta ja allekirjoita kansalaisaloite.
Raimo Muurinen sanoo
Hmmm, jos haluaa tarjota objektiivista tietoa, ainakin minussa herää epäilys että subjektiivinen kannanotto ja toimintakehoitus sen yhteydessä vaikuttaa lukijan käsityksiin itse tiedosta.
Tarmo Toikkanen sanoo
Objektiivista tietoa ei ole missään. Kaiken tekstin on kirjoittanut joku taho, jolla on syy kirjoittaa niin. Tässäkään blogissa oleva teksti ei siis ole täysin objektiivista. Laki on joissain kohdin toki selvä ja asia kerrotaan niin kuin se on, mutta monissa tulkinnanvaraisissa asioissa mediateollisuus, taiteilijat, opettajat, ministeriöt ja virkamiehet voivat nähdä asian hyvin eri tavoin. Tässä blogissa sekä itse Opettajan tekijänoikeusoppaassa kirjoitan näistä tulkinnanvaraisista asioista ehkä realististen futuristisesti: siis siten, miten asiat tuntuvat olevan kehittymässä ja mikä tuntuu yleisen moraalikäsityksen kannalta hyväksyttävältä kehitykseltä. Monessa kohdin nykyinen tekijänoikeuslaki on hankala, absurdi tai jopa viallinen.
Tässä sarjakuvassa pyritään tuomaan esiin tekijänoikeuslain eräs kummallisuus sen taustaa selvittämällä. Koska nyt on ensimmäinen mahdollisuus 25 vuoteen korjata tulkinta lain tasolla, pidin tarpeellisena kansalaisaloitteen esiin tuomista. Tässä siis tehdään politiikkaa, muttei puoluepolitiikkaa, koska kaikista puolueista löytyy kannatusta tälle aloitteelle.
Tuomo Viherjuuri sanoo
Sovituslupa on mielenkiintoinen juttu, tuli tuosta sarjakuvasta mieleen kysyä. Jos on saanut sovitusluvan, tarvitseeko kuorolle alkuperäisiä nuotteja kuitenkin olla yhtä monta kuin on esittäviä kuorolaisia? Vaikka kyseistä nuottia ei oman sovituksen takia tarvitsisi?
Tarmo Toikkanen sanoo
Jos olet saanut sovitusluvan tietylle kappaleelle, voit tehdä kaikkea, mitä se lupa sinulle sallii. Omaan yksityiskäyttöönsähän saa musiikkia sovittaa, mutta julkiseen opetus- ja esityskäyttöön tarvitaan lupa. Mitä kaikkea voit sitten sillä sovituksellasi tehdä riippuu tästä luvasta. Voitko tehdä valokopioita, voitko levyttää ja myydä, voitko esittää maksullisessa konsertissa ja sitä rataa. Saamasi lupa kertoo, mihin kaikkeen sinulla on oikeus. Jos saat kopioida sovitetun nuotiston kuoron jäsenille, et tietenkään tarvitse alkuperäisiä nuotteja.
Tuomo Viherjuuri sanoo
Kiitos Tarmo! Eli käytännössä täytyisi säveltäjältä tarkistaa, millaiset oikeudet hän sovitukseeni antaa? Että sovituslupia voi olla erilaisia riippuen säveltäjien tahdosta?
Tarmo Toikkanen sanoo
Juurikin näin. Lupa ”sovittamiseen” ei vielä kerro mitään. Pitää kertoa, mitä kaikkea saat sovitetulla teoksellasi sitten tehdä. Jos mitään lisäoikeuksia ei ole, ei ole mitään lupaakaan – yksityiskäyttöön saat sovituksesi joka tapauksessa tehdä. Mutta jos haluat tehdä jotain julkista teoksella, tarvitset siihen luvan.
Todetaan nyt, että oppitunnilla tapahtuvaan normaaliin sovittamiseen lupia tuskin tarvitaan, kun ei niitä kukaan ole vuosikymmeniin peräänkuuluttanut. Mutta jos teet jotain tavallisuudesta poikkeavaa, kannattaa asia tarkistaa. Tai käyttää CC-lisensoitua musiikkia, jossa on muokkausoikeudet.
Pasi Kumpulainen sanoo
Pidän aika outona ajatuksena, että opetus (en tiedä peruskouluopetuksesta, kun työskentelen korkeakoulussa, siis opiskelijoiden, en oppilaiden kanssa) olisi yksityinen tilaisuus. Se sotii koko sivitysajatusta vastaan ja sulkee yhteisen tiedon maailman.
Heidi Salmi sanoo
Opetus on, ainakin toivottavasti, useimmiten yksityistä, eikä julkista. Tietysti yliopistorakennukseen voi toisinaan eksyä yliopistoon kuulumattomia ihmisiä, mutta usein hyvästä syystä (esim. vieraileva luennoitsija). Minusta tuntuisi merkilliseltä, jos täysin satunnainen, ulkopuolinen ihminen tuosta vain kävelisi laskuharjoituksiin, labratilaan, luentosaliin, jne. Miksi ihmiset edes hakevat yliopistoihin saadakseen opiskeluoikeuden, jos kuka tahansa voi osallistua opiskelutilaisuuteen? Aivan, ei voikaan. Opiskelutilaisuudet ovat yliopistomaailmassa lähtökohtaisesti luonteeltaan yksityisiä.
Samoin peruskouluopetuksessa, en usko että luokanopettaja hyväksyisi vaikkapa paikallisen nakkikioskin myyjää istumaan luokkatunnille, tai ehkä hyväksyisikin, mutta todennäköistä se ei olisi. Toisin kuin yliopistojen luentosaleihin, peruskoulujen luokkahuoneisiin on ulkopuolisena vieläkin hankalampaa kävellä huomaamattomasti sisään. Sinut heitetään ulos.
Opetustilaisuuden yksityisyyden sijaan sivistysajatusta vastaan sotivaa on enemmänkin se, ettei luokkaa saisi sivistää katsomalla elokuvia tai säveltämällä musiikkia.
Päivi Sarkkinen sanoo
Onko opetus yksityistilaisuus? Onko joku laki, mikä kieltää menemästä kuuntelemaan jotain opetustilannetta? Toki kuulostaisi hieman oudolta kävellä mihin vain kuuntelemaan opetustilannetta ilman että jotenkin liittyy vaikkapa edes välillisesti opetukseen. Peruskoulun puolella muistan kyllä opettajien jopa toivoneen että vanhemmat menisivät joskus tunneille mukaan 🌺
Tuukka Kärkkäinen sanoo
Minulla on mielenkiintoinen tilanne peilaten tuohon Päivin kysymykseen. Lapseni ovat jo vuoden ajan osallistuneet Hämeenlinnan kaupungin järjestämään perusopetusta täydentävään lisäopetukseen, jonka Hämeenlinnan kaupunki järjestää kaupungin omille oppilaille. Ongelma on nyt syntynyt siitä, että lapsiemme asuinpaikka on 15:n kilometrin päässä toisessa kunnassa. Tähän vedoten Hämeenlinnan sivistys-ja opetustoimi on nyt kieltänyt lastemme osallistumisen ko. opetukseen.
Koska mikään muu keino ei ole auttanut, lapsemme ovat yksinkertaisesti osallistuneet opetukseen Perusopetuslain 19§ määritellyn julkisuusperiaatteen mukaisesti. Tähän mennessä ei ole ollut ongelmaa, mutta kysymys sinänsä on mielenkiintoinen…