Kuvasitaatit arvosteluissa ja tieteellisissä esityksissä

Opettajan tekijänoikeusoppaassa käsitellään lainauksia ainoastaan yleisen sitaattioikeuden osalta. Kirjasta on jäänyt puuttumaan ”kuvasitaattien” käsittely, joka voi joissain tilanteissa mahdollistaa kuvien käytön varsin laajastikin opetuksessa. Tässä puuttuva osio, joka sijoittuisi siis heti Sitaatit-osion jälkeen, sivulle 70. Sivulla 67 olevaan tekstikappaleeseen kuvien lainaamisesta voisi lisätä lauseen ”Katso myös kuvasitaatit arvosteluissa ja tieteellisissä esityksissä, sivu 70.” 
Lyhyt tiivistelmä: Tieteelliseen tai populääritieteelliseen esitykseen (luento, artikkeli, opetusmateriaali, blogikirjoitus) saa ottaa mistä tahansa mitä tahansa valokuvia, valokuvateoksia, piirroksia ja mitä tahansa kuvia, jos kuvan aihe liittyy keskeisesti esityksen aiheeseen. Kuvat eivät voi olla esityksen pääasia, vaan nimenomaan täydentävät itse esitystä. Sekä kuvaajan että teoksen tekijät on mainittava hyvän tavan mukaisesti. Esitystä ei voi hyödyntää kaupallisesti, mutta esimerkiksi jakelu verkossa on sallittua.
Ja sitten itse lakipykälän analyysi kaikkine kummallisuuksineen.
”Kuvasitaatti” on itse asiassa hieman harhaanjohtava sana, koska kyse ei ole pienen osan ottamisesta kuten sitaateissa, vaan teoksen kuvaamisesta kokonaan ja kuvan hyödyntämistä omassa teoksessa. Nimi tulee lähinnä lain historiasta, sillä ennen vuoden 1995 uudistusta tämä lupa oli osana valokuvia käsittelevää lakia, jossa puhuttiin kuvasitaatista. Nyt laissa sanotaan näin:

Lakipykälä: 25 §, 1. mom
”Julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia:
1) arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen; sekä
2) sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi.”

Keskitytään nyt ensimmäiseen tapaukseen eli arvosteluun ja tieteelliseen esitykseen, ei journalistiseen käyttöön. Avataan lain sanat yksi kerrallaan ja katsotaan, miten niitä on tulkittu ja mitä tulkinnat tarkoittaisivat opetuksen kannalta.
Esitys antaa ymmärtää, että teos, jossa kuvaa käytettäisiin, voi olla missä muodossa tahansa. Se voi siis olla tekstiä, puhetta, videota tai mitä tahansa. Tässä ei siis rajoituta vaikkapa vain painettuihin artikkeleihin.
Arvosteleva esitys tarkoittaa, että taideteosta arvioidaan, arvostellaan tai kritisoidaan. Käytännössä esimerkiksi taidelehtien arvostelut, kirjojen arvostelut, tietokonepelilehtien peliarvostelut ja vastaavat nojaavat tähän oikeuteen. Jos siis opetuksen yhteydessä syntyy teosta arvosteleva esitys, saa siihen ottaa mukaan kuvan teoksesta.
Tieteellinen esitys voidaan ymmärtää hyvin monella eri tavalla, mutta vakiintunut tulkinta näyttää olevan todella laaja. Vaatimuksena ei ole esim. tekijän akateeminen status tai teoksen esittäminen tieteellisessä konferenssissa tai yliopistossa. Mikä tahansa teos, joka käsittelee aihetta tieteellisesti, kelpaa. Tieteellisyyskään ei ole kovin tarkkaa, vaan myös populääritieteen on katsottu kelpaavan. Opetuksen kannalta valtaosa yliopiston ja myös AMK:n opetusmateriaalista on hyvin tehtynä tieteellistä, eli siihen voidaan soveltaa kuvasitaattioikeutta. Mutta mikään ei estä, etteikö toisen asteen tai jopa perusasteen oppimateriaali voisi olla tieteellinen esitys, jos se on huolella tehty ja riittävän populääritieteellinen, joskin käytännössä tämä lienee melko harvinaista.
Taideteos on erikoinen sanavalinta, sillä yleensä tekijänoikeuslaissa puhutaan ”taiteellisista teoksista”. Taideteos on siis jotain muuta kuin mikä tahansa teos. Tarkoitetaanko tällä vain yleisesti taideteoksina ymmärrettäviä taide-esineitä vaiko yleisemmin mitä tahansa teoskynnyksen ylittävää visuaalista tuotosta? Ilmeisesti tulkinta on tässäkin varsin laaja, eli mikä tahansa teos, jonka voi kuvata, taitaa kelvata taideteokseksi, vaikka sanan voisi tulkita paljon rajoitetumminkin.
Kuvan ottaminen tarkoittaa ainakin sitä, että taideteoksen saa itse kuvata ja tätä kuvaa saa sitten hyödyntää. Kuvan ottaminen teoksestahan on teoskappaleen valmistusta ja siihen tarvitaan taiteilijan lupa. Arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen kuvan saa siis ottaa ilman lupaa. Mutta saako jonkun muun ottaman kuvan ottaa vaikkapa netistä tai kirjasta? Eli yltääkö tämä oikeus ”ottaa kuva” myös valokuvaajan oikeuksiin? Valokuvallahan on omat lähioikeutensa ja niissä mainitaan seuraavaa:

Lakipykälä 49 a §, 3. mom:
Tässä pykälässä tarkoitettuihin valokuviin sovelletaan vastaavasti, mitä […] 25 §:ssä, […] säädetään.

Valokuviin sovelletaan siis tätä samaa ”kuvan ottamisen oikeutta”. Eli taideteoksen kuvan saa ottaa käyttöön, vaikka joku muu olisi sen kuvannut. Mutta tarkoittaako tämä samalla sitä, että kaikki teoskynnyksen alittavat valokuvat ovat myös samalla tavalla käytettävissä? Tätä ei laissa ole selitetty, koska on käytetty määrämuotoista tapaa viitata lakipykälästä toiseen. Lain esitöissä ei ole myöskään selvennetty, millä tavalla tämä ”vastaava soveltaminen” pitäisi ymmärtää. Alan kirjallisuudessakin kuvasitaattia käsitellessä pohditaan lähinnä tieteellisen esityksen laajuutta ja tämä osuus sivuutetaan täysin. Ainoastaan Sorvarin Opetustoimien tekijänoikeudet -kirjassa sanotaan, että ”kuvasitaattisäännökset soveltuvat kuitenkin sekä kuvan kohteeseen että siitä otettuun valokuvaan” eli suppeampi tulkinta: puhutaan taideteoksesta sekä siitä otetusta kuvasta. Tekijänoikeusneuvoston lausunto TN 2007:6 näyttää kuitenkin ottavan aika selkeästi kannan, että tulkinta on tässäkin laaja, eli tavanomaiset valokuvat ovat kuvasitaatin piirissä. Kaikki netin miljardit turistivalokuvat ovat siis käytettävissä, jos niiden aiheet liittyvät siihen, mitä ollaan käsittelemässä.
Tekstiin liittyvä tarkoittaa oleellisesti samaa kuin tavallisessakin sitaatissa. Taideteoksen on siis liityttävä itse esityksen tekstiin ja sitä on käsiteltävä tekstissä. Koristeeksi kuvaa ei siis voi ottaa. Ja koska itse esityksen on oltava joko taideteosta arvosteleva tai tieteellinen, ”tekstiin liittymistä” on pidettävä varsin tiukkana sääntönä. Kuvassa näkyvää asiaa on siis suoraan käsiteltävä, pelkkä löyhä asiayhteys eri riitä. Eli jos esityksessä käsitellään vaikkapa Ranskan turismitaloutta, kuva ranskalaisesta aurinkorannasta ei olisi tarpeeksi läheisesti tekstiin liittyvä kuva.
Tästä kaikesta käy varmaankin ilmi, että laki ja sen tulkinta on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Näidenkin tulkintojen takana lienee ollut varsin voimakas painostus yliopistojen taholta, jotta tieteen vapauden nimissä on voitu hyödyntää kuvamateriaalia, joka tekijänoikeuslain osalta ei muuten olisi käytettävissä. Sinänsä tietysti mukavaa, että tieteellä on tällaiset vapaudet, mutta opetuksen kannalta tilanne on hankalampi. Yliopistojen opettajat voivat toki väittää Powerpoint-esitystensä olevan tieteellisiä esityksiä, joten he saavat kopioida netistä kuvia varsin vapaasti, mutta alempien oppiasteiden opettajilla tilanne on se, että valtaosa netin opetuksellisesti arvokkaasta aineistosta on heiltä kielletty. Opettaja voi tietenkin pyrkiä muotoilemaan esityksensä tieteellisiksi tai sitten hyödyntää avoimia sisältöjä, joita voi käyttää puhtaasti koristeellisiin tarkoituksiinkin.